Julkiset ja yksityiset hoivakodit ovat yllättävän samankaltaisia, sanoo väitöstutkija Hannele Komu.
Vertailit väitöstutkimuksessasi julkisia ja yksityisiä hoivakoteja henkilöstön ja toimintaympäristön näkökulmasta. Löytyikö eroja?
Yllätyksekseni löytyi enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja. Ammattikulttuuri on erittäin yhtenäinen: henkilöstö haluaa antaa vanhuksille hyvää hoitoa sekä julkisissa ja yksityisissä hoivakodeissa.
Yli 55-vuotiaat hoitajat asennoituivat vanhuksiin positiivisemmin kuin alle 40-vuotiaat. Tämä pätee sekä julkisiin että yksityisin hoivakoteihin. Julkisella puolella hoitajien työhön kuuluu pääasiassa hoitamista ja hoivaamista, mutta yksityisellä sektorilla hoitajat tekevät myös kodinhoidollisia tehtäviä. Yksityisissä oli enemmän henkilöstöä ja sen koulutustaso oli julkista puolta korkeampi.
Hoivakoteja halutaan kehittää yhä asukaslähtöisemmiksi. Miten tämä toteutuu käytännössä?
Vanhuksille tärkeät asiat pitäisi huomioida yhä yksilöllisemmin. Minkälaiset mahdollisuudet asukkailla on esimerkiksi osallistua arkeen? Naisia on luontevaa osallistaa esimerkiksi hoivakodin kotiaskareisiin, mutta mitä järjestämme miehille? Heitä on hoivakodeissa entistä enemmän.
Vanhojen tilojen muuttamista hoivakodiksi pitää harkita tarkoin. Saneeraamalla ei välttämättä saada kodinomaista, toimivaa hoivakotiympäristöä. Valtaosa tutkimuksen kohteina olleista itäsuomalaisista hoivakodeista muistutti fyysisiltä rakenteiltaan enemmän laitosta kuin kotia.
Mistä näkökulmasta hoivakoteja tulisi tutkia seuraavaksi?
Asiakasnäkökulmaa olisi hyvä saada paremmin esille. Näin saisimme tietoa siitä, miten kodinomaisuutta voitaisiin edistää.
Aiemmissa selvityksissäni on käynyt ilmi, että vanhukset kokevat kodin kodiksi, jos sieltä löytyy kiikkustuoli, televisio, matot lattialla, viherkasvit ja kirjahylly kirjoineen.
Terveystieteiden tohtori, sairaanhoitaja Hannela Komu työskentelee palvelujohtajana Siun sotessa. Hänen väitöstutkimuksensa vertailee julkisia ja yksityisiä hoitakoteja.
