Keinot ehkäistä rajoituksia voivat löytyä, kun tuntee vanhuksen henkilöhistorian, tavat ja mieltymykset. Kuvitus: Helena Syrjä

Vanhus on oman elämänsä päähenkilö – ihminen on iän myötä entistä enemmän yksilö

Vanhusten itsemääräämisoikeus on tärkeä hoitotyötä ohjaava arvo, mutta toisinaan sitä joudutaan rajoittamaan. Tehy-lehti kysyi, mitä tehyläiset ajattelevat rajoituskeinoista.

"Riman pitää olla korkealla. Rajoitteen hyödyn täytyy olla haittaa suurempi.”

”On paljon hoitotyön keinoja, jotka tulee nähdä ensisijaisina ennen rajoittamista.”

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Vanhustenhoidossa tulee tilanteita, joissa hoitajat joutuvat pohtimaan, pitäisikö vanhusta rajoittaa vanhuksen oman, muiden asukkaiden tai henkilökunnan turvallisuuden vuoksi.

Tehy-lehti kysyi verkossa, mitä tehyläiset ajattelevat rajoituksista ja itsemääräämisoikeudesta. Saimme noin kaksisataa vastausta. Niistä kävi ilmi, että rajoitteista ja niiden tarpeellisuudesta keskustellaan työpaikoilla paljon.

Osa vastaajista oli pahoillaan siitä, että jotkut olettavat hoitajien rajoittavan asukkaita rutiininomaisesti.

Moni miettii, miten haluaisi toimittavan, jos sairastuisi itse muistisairauteen.

Vastaajat perustelivat rajoituksia turvallisuuden lisäksi vanhusten elämänlaadulla, hyvinvoinnilla ja ihmisarvolla. Rajoitteiden käyttö myös mietityttää, ahdistaa ja tuottaa eettistä kuormaa, mutta moni suhtautuu niihin käytännönläheisesti.

Moni miettii myös sitä, miten ­haluaisi toimittavan, jos sairastuisi itse muistisairauteen.

”Rajoittaminen voi olla myös ihmisarvon kunnioittamista. Ei ole ihmisarvoista sotkea ulosteilla tai riisuuntua alasti muiden nähden.”

"Nostetut sängynlaidat ja lukittu ovi takaavat levollisen yöunen. Vanhus voi itse pyytää nostamaan laidat ja lukitsemaan oven, kun pelkää putoavansa tai jonkun tulevan yöllä huoneeseen.”

Itsemääräämisoikeus on ihmisen perusoikeus, joka säilyy sairauksista, iästä ja asumismuodosta huolimatta. Suomessa lainsäädäntö ei toistaiseksi säätele vanhusten itsemääräämisoikeuden rajoituksia, vaan niiden käyttö perustuu viranomaisten ohjeisiin ja suosituksiin.

Vanhustenhoidossa käytettyjä rajoitteita ovat esimerkiksi lepositeet, magneettivyö, haaravyö, hygieniahaalari, ovien lukitseminen, tavaroiden haltuunotto ja sängynlaitojen nosto. Rajoite voi olla myös rauhoittava lääkitys.

Magneetti- tai haaravyöllä vanhus voidaan kiinnittää sänkyyn tai tuoliin niin, että hän ei pääse esimerkiksi putoamaan. Hygieniahaalarissa on vetoketju selässä, joten vanhus ei pysty riisumaan sitä itse. Haalaria käytetään estämään vanhusta koskemasta vaippaan ja sen sisältöön.

Valvira ja eduskunnan oikeusasiamies ohjeistavat, että rajoituksesta päättää lääkäri keskusteltuaan hoitajien, vanhuksen ja tämän omaisten kanssa. Rajoitus vaatii aina perusteen. Se on aina yksilöllinen ja väliaikainen. Rajoitus ei saa perustua kiireeseen tai henkilöstöpulaan. Rajoituksia tulee käyttää vain, jos ne ovat välttämättömiä ja muut lievemmät keinot on kokeiltu.

Myös mahdollisten käytöshäiriöiden syyt on tärkeää selvittää.

”Esimerkiksi eteisvärinä aiheuttaa epämiellyttävää oloa, jota muistisairas ei osaa kuvailla”, muistuttaa yksi kyselyyn vastaaja.

Rajoitus on kirjattava potilastietoihin. Kirjaus on tärkeä, koska vain sen avulla pystytään arvioimaan rajoituksen asianmukaisuutta tarvittaessa jälkikäteen. Kyse on myös henkilökunnan oikeusturvasta. 

Kyselyn perusteella rajoituksiin liittyvät periaatteet tunnetaan työpaikoilla hyvin. Rajoitteiden tarvetta pohditaan ja niille mietitään vaihtoehtoja.

”Lääkärin kanssa keskustellaan aina. Esimiehen ja kollegoiden kanssa keskustellaan, tarvitsisiko joku jotain rajoitetta tai voisiko jonkin rajoitteen poistaa.”

"Pohdimme paljon sitä, mitä muuta voisimme tehdä kuin rajoittaa. Vinkkejä rajoittamisen välttämiseen olisi kiva saada.”

Rajoitteiden vähentäminen vaatii aikaa yhteiselle pohdinnalle ja hiukan salapoliisityötä, sanoo yliopisto-opettaja, sosionomi (yamk) Henna Nikumaa Itä-Suomen yliopistosta. Hän tekee väitöstutkimusta muistisairaiden oikeudellisesta toimintakyvystä ja itsemääräämisoikeudesta. Hänellä on kokemusta vanhustyöstä, ja hän myös kouluttaa vanhustyön tekijöitä.

”Ennen rajoittamista pitää miettiä, onko löydettävissä jokin muu keino. ­Sellainen on löydettävissä yhdeksässä tapauksessa kymmenestä”, hän sanoo.

Keinot ehkäistä rajoituksia ovat Nikumaan mukaan usein yksilöllisiä. Ne löytyvät, kun tuntee vanhuksen henkilöhistorian, tavat ja mieltymykset.

”Hoitajan ammattitaito ja kyky tunnistaa voimavarat mitataan muistisairaiden hoidossa. Luova ajattelu kehittyy työn ja kokemuksen myötä. Tarvitaan myös kokeiluja, yrityksiä ja erehdyksiä.”

Nikumaa kertoo esimerkin vanhuksesta, joka käyttäytyi väkivaltaisesti. Henkilökunta pohti jo kemiallista rajoittamista eli rauhoittavaa lääkitystä. Lääkettä ei kuitenkaan tarvittu, sillä ratkaisu löytyi vanhuksen henkilöhistoriasta. Hän oli ammatiltaan arkkitehti. Joku hoitajista keksi pyytää paikallisesta arkkitehtitoimistosta vanhukselle mielekästä ja hänen tarpeisiinsa sopivaa tekemistä.

”Hän sai rakennuspiirustuksia tutkittavakseen ja syventyi niihin. Aggressio loppui eikä rajoituksia tarvittu.”

Vanhuksista puhutaan yhteiskunnassa usein massana, ja vanhat ihmiset saatetaan nähdä lähinnä iän ja sairauk­sien kautta. Henna Nikumaa kuitenkin muistuttaa, että jokainen ihminen on yksilö myös vanhana.

”Ikävuosien ja elämänkokemuksen karttuminen tekee ihmisestä oikeastaan entistä enemmän yksilön.”

Muistisairailla kyky tehdä päätöksiä kuitenkin heikkenee tai jopa katoaa. Koska muistisairaus etenee yksilöllisesti, päätöksentekokyky on arvioitava aina yksilöllisesti ja tilanteen mukaan.

”Vaikka muistisairas ei kykene enää tekemään osakekauppaa, hän voi pystyä päättämään, ottaako voileivälleen kurkkua vai makkaraa”, Nikumaa sanoo.

Vanhuksen oletettua tahtoa voi sel­vittää tutustumalla hänen henkilöhisto­riaansa ja elämänvalintoihinsa. Vanhus on myös saattanut kertoa toiveistaan hoidon suhteen, kun hän oli paremmassa kunnossa. Kyselyyn vastaajat kaipaavatkin työnsä tueksi kirjallista hoitotahtoa.

”Puhukaa ajoissa läheisillenne toiveistanne ja tehkää hoitotahto.”

Monet kyselyyn vastaajat toteavat, että omaiset eivät aina ymmärrä, mitä vanhuksen itsemääräämisoikeus tarkoittaa.

Omaiset eivät aina ymmärrä, mitä vanhuksen itsemääräämisoikeus tarkoittaa.

Omaiset saattavat olettaa, että päätösvalta siirtyy heille automaattisesti ilman erillistä valtuutusta tai määräystä.

Omaiset saattavat myös mieltää roolinsa väärin: he kertovat, miten vanhusta pitäisi heidän mielestään hoitaa.

”Kunnioitettaisiin vanhuksen toiveita. En ymmärrä omaisten miellyttämistä, jos kyseessä ei ole hoidettavan toive.”

"Omaisilla on liian paljon valtaa, kun lääkäri päättää lääkityksestä sen mukaan, mitä omaiset sanovat.”

Henna Nikumaa pitää omaisten vaatimuksia sinänsä ymmärrettävinä. Niiden takana on huoli läheisen hoidosta.

”Omaisenkin olisi hyvä miettiä, miten vanhus haluaisi itseään hoidettavan ja miten hän henkilöhistoriansa perusteella valitsisi.”

Suomalainen vanhustyö on kehittynyt paljon, mutta itsemääräämisoikeus voi törmätä edelleen laitosvaltaan. Laitosvalta tarkoittaa toimintakulttuuria, jossa esimerkiksi hoivakodin aikataulut jyräävät asukkaan omat toiveet. Jos suihkupäivä on keskiviikkona, kaikkien on mentävä silloin suihkuun silloin, halusivat he tai eivät.

”Muistisairaalla vanhuksella ei ole valtaa päättää edes sitä, milloin pääsee vessaan tai saa kahvia. Kahvia on tarjolla vain klo 8, 14 ja 19.”

”Voiko asiakkaan antaa syödä viikosta toiseen pelkkää jälkiruokaa? Pitäisikö jälkiruoan syömistä rajoittaa, jotta hän söisi muutakin?”

”Entä jos vanhus ei halua nousta, syödä tai pukeutua? Osa haluaisi heti aamulla lenkille; osa ottaisi illalla kaljaa ja katsoisi pornoa.”

Henna Nikumaa vastaa tämäntyyppisiin pohdintoihin näin:

”Ihminen saa tehdä vanhanakin päätöksiä, jotka ovat jonkun toisen mielestä huonoja tai epäterveellisiä.”

Käytännössä rajoitteiden käyttöön vaikuttaa myös työpaikan henkilöstömitoitus ja työnjako. Rajoitteiden käyttöä on vaikea välttää, jos hoitajat joutuvat siivoamaan ja laittamaan ruokaa, vaikka heidän pitäisi käyttää työaikansa asukkaiden hoitamiseen.

Eniten rajoitteisiin joudutaan turvautumaan yleensä iltaisin, jolloin työntekijöitä on vähemmän, toteaa Tehyn työvoimapoliittinen asiantuntija Mervi Flinkman.

”Jos yhden vanhuksen sänkyyn nostamiseen tarvitaan iltavuoron molemmat työntekijät, muut vanhukset ovat silloin valvomatta.”

Itsemääräämisoikeuden rajoittamista käsittelevää lainsäädäntöä on vaadittu, odotettu ja valmisteltukin. Hallitusohjelmassa on kirjaus sosiaali- ja terveydenhuollon käyttäjien itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta lainsäädännöllä. Vanhusten itsemääräämisoikeuden vahvistaminen ja rajoittaminen on osa tätä kokonaisuutta.

Hallituksen esitys on tarkoitus saada eduskuntaan ensi vuoden aikana.

”Ilman lainsäädäntöä joudumme turvautumaan ohjeisiin ja suosituksiin. Osa yksiköistä noudattaa niitä, osa ei”, Henna Nikumaa sanoo.

Myös Tehyn Mervi Flinkman pitää lainsäädännön selkeyttämistä tarpeellisena. Tehylle on tärkeää, että mahdollisuus rajoitteiden käyttöön varataan vain sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöille. 

”Riittävä määrä ammattihenkilöitä on itsemääräämisoikeuden ja rajoitteiden vähentämisen ehdoton edellytys”, Flinkman sanoo.

Kursivoidut sitaatit ovat Tehy-lehden nettikyselystä.
Lähteenä myös: Muistisairaan hoidon hyvät käytännöt, Duodecim 2017. Muistisairaan hoito, Duodecim 2019. Eduskunnan Ihmisoikeuskeskuksen Ikääntyneen itsemääräämisoikeus -webinaari 4.2.2021, Vetovoimainen vanhustyö -hanke.

Tätä tarkoittaa itsemääräämis­oikeus

  • Itsemääräämisoikeus on osa kansalaisen keskeisiä perusoikeuksia. Se turvaa oikeuden määrätä omasta elämästään, tehdä valintoja ja toteuttaa niitä.
  • Sairaus ei poista itsemääräämis­oikeutta. Rajoitukset voivat olla kuitenkin tarpeen, jos ihminen ei kykene ymmärtämään päätöksensä merkitystä ja toimii omien etujensa vastaisesti tai hänen etujaan ja oikeuksiaan loukataan.
  • Rajoitus perustuu lääkärin päätökseen. Rajoittamisessa on käytettävä lievintä mahdollista keinoa. Rajoite on aina viimeinen, väliaikainen keino.
  • Rajoituksen periaatteet pitää kirjata hoitoyksikön omavalvontasuunnitelmaan. Omavalvontasuunnitelmaan kirjataan myös keinot, joilla yksikkö tukee asukkaan itsemääräämis­oikeutta.

Julkaistu Tehy-lehdessä 4/2021.

Lue lisää:

Sairaanhoitaja Teija Riipinen: ”Vanhustyö on kuin elokuvaa – uusia ottoja tarvitaan”

7.4. klo 9.04 lisätty linkki.

Mainos
Mainos