Määräaikaisuudet tulivat puheeksi viime syksynä, kun Helena otti yhteyttä muissa asioissa pääluottamusmies Paula Anttilaan. Anttila pyysi toimittamaan työsopimukset, ja ne saatuaan hän kysyi Tehyn lakimiehen mielipidettä. Tämä oli sitä mieltä, että työnantajalla oli pysyvä työvoiman tarve, jota se paikkasi laittomasti määräaikaisilla työsuhteilla.
Paikallisneuvottelut Helenan vakinaistamisesta käytiin marraskuussa 2016. Ne päättyivät erimielisinä. Työnantajan mielestä pysyvää työvoiman tarvetta ei ollut, vaan sijaisuudet oli täytetty tapauskohtaisesti.
Helenan piti päättää, lähteekö hän ajamaan asiaa käräjäoikeudessa Tehyn oikeus- ja vastuuvakuutuksen turvin. Ilman Anttilan tukea hän ei olisi vielä ollut valmis kyseenalaistamaan määräaikaisuuksia. Hänelle oli tehty jälleen uusi määräaikainen sopimus.
Mielessä kävi, saako hän enää edes pätkiä, jos riitauttaa työsuhteensa. Lopulta hän päätti uskaltaa viedä asian loppuun asti, kun oli kerran aloittanutkin.
– Luotin siihen, että saan jostain työtä, jos käy huonosti.
Turvatun toimeentulon lisäksi Helenalla oli toinenkin syy, miksi hän päätti vedota tuomioistuimeen. Työpaikka oli hyvä. Hän halusi jatkaa tärkeänä pitämäänsä työtä kivojen työkavereiden kanssa.
– Jos en viihtyisi työssäni, olisin hakeutunut jo muualle.
Tehyn lakimies laati käräjäoikeuteen haastehakemuksen, jossa vaati työsuhdetta vakinaistettavaksi. Haastehakemuksessa vedottiin työsopimuslakiin, joka kieltää määräaikaisten työsopimusten käytön, jos työnantajalla on pysyvä työvoiman tarve.
Työsopimusten lukumäärä, kesto ja niiden yhdessä muodostama ketju osoittivat, että kuntayhtymällä on ollut pysyvä työvoiman tarve jo vuosia. Pysyvyyttä osoitti eritoten se, että työtä on ollut tarjolla heti edellisen määräaikaisuuden päätyttyä.
Potilaiden hoidossa ja kohtelussa ei saa näkyä, jos on työnantajan kanssa erimielisyyttä.
Työpaikalla vakinaistamiskiista ei näkynyt. Työkaverit tukivat häntä, ja työnsä laatuun Helena ei antanut tilanteen vaikuttaa.
– Potilaiden hoidossa ja kohtelussa ei saa näkyä, jos on työnantajan kanssa erimielisyyttä.
Pelkkä haastehakemus tuotti tulosta: työnantaja ilmoitti suostuvansa vaatimuksiin. Käräjäoikeus antoi tuomionsa helmikuussa 2017. Vakituisen työsuhteen lisäksi Helena sai kuuden päivän lomakorvaukset viivästyskorkoineen sekä lomarahat. Lomakertymä ja lomaraha oli laskettu virheellisesti, koska työsuhde oli katkennut välissä. Työnantaja maksoi myös oikeudenkäyntikulut.
Helena on ollut vakituisessa työsuhteessa huhtikuun alusta asti. Kun haastattelu tehtiin kesäkuussa, hän valmistautui ensimmäiseen neljän viikon kesälomaansa. Määräaikaisena hän sai osan lomapäivistä rahana, sillä työnantaja halusi maksaa kertyneitä lomia pois.
Erimielisyyden ratkeaminen toivotulla tavalla osoitti Helenalle, miten tärkeää on kuulua ammattiliittoon. Pääluottamusmiehen ja Tehyn lakimiesten apu oli korvaamatonta.
– Yksin en olisi saanut työsuhdettani ikinä kuntoon.
Mitä laki sanoo?
- Työsopimuslain mukaan toistuvia määräaikaisia työsopimuksia ei saa solmia, jos työnantajalla on pysyvä työvoiman tarve.
- Pysyvää työvoiman tarvetta arvioidaan teetettävän työn kannalta.
- Sillä ei ole merkitystä, solmiiko työnantaja määräaikaiset työsopimukset saman työntekijän kanssa vai vaihtuvatko työntekijät.
