”Lapsille kannattaa tarjota perinteisten hiekkaleikkivälineiden lisäksi monipuolisesti erilaisia välineitä, esineitä ja hahmoja leikkejä varten. Niiden avulla lapset voivat rakentaa mielikuvitusmaailmoja, mikä on lapsilähtöinen tapa tunnistaa, nimetä ja käsitellä tunteita ja ajatuksia. Näin rakentelu helpottaa vaikeiden kokemusten käsittelyä ja eheytymistä”, kertoo liikuntakasvatuksen yliopistonlehtori Susanna Iivonen.
Hiekkalelujen olisi hyvä olla erikokoisia, -muotoisia ja -painoisia, jotta hiekkaleikit tukisivat myös fyysistä aktiivisuutta.
Tutkimustulokset selvisivät Susanna Iivosen ja varhaiskasvatuksen yliopistonlehtori Titta Kettukankaan tekemästä systemaattisesta katsaustutkimuksesta, jossa tarkasteltiin hiekkaleikkejä ja niiden yhteyksiä 0–8-vuotiaiden lasten terveyteen ja kehitykseen.
Ensimmäiset hiekkalaatikot tulivat todennäköisesti jo 1800-luvun jälkipuoliskolla saksalaisiin päiväkoteihin, joista ne levisivät edelleen Yhdysvaltoihin ja muihin teollisuusmaihin.
Hiekkaleikkiterapia taas on tutkijoiden mukaan maailmanlaajuisesti käytetty psykoterapeuttinen kuntoutusmuoto, jossa tunteita tutkitaan hiekan muovailun ja lukuisten esineiden avulla.
”Siinä missä esimerkiksi rooli- ja ulkoleikkien yhteyksiä lasten kehitykseen on tutkittu paljonkin, on hiekkaleikeistä todella vähän tutkimusnäyttöä”, kertoo Titta Kettukangas.
