Alas suunnattu tuloilma vähentää altistumista − ilmanvaihto tukee suojautumista

Alaspäin puhaltava tuloilma vähentää hoitohenkilöstön altistumista ilmavälitteisille infektioille.

Kuvateksti
Ilmanvaihdon ratkaisut voivat suojata hoitohenkilöstöä mahdolliselta virustartunnalta. Kuva: iStock

Paikallisesti alaspäin puhaltava ilmanjako vähentää tuoreen tutkimuksen mukaan tehokkaasti hoitohenkilöstön altistumista ilmavälitteisille infektioille.

Turun ammattikorkeakoulu toteutti Airborne-tutkimuksen yhteistyössä Turun yliopiston ja Leicesterin yliopistollisen sairaalan kanssa.

Ilmanvaihto täydentää puettavien suojainten tehoa. Ne ovat ensisijainen keino ehkäistä infektioita. Hoitaja altistuu lähikontaktissaan potilaan ylle nojautuessaan tyypillisesti kuusi kertaa enemmän kuin ollessaan potilaasta kauempana.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Tuloilman jakotapa vaikuttaa siihen, miten potilaan uloshengitysilma leviää tilaan. 

− Eristystiloissa pitäisi huolehtia, että ilma sekoittuu tehokkaasti potilaan läheisyydessä, sanoo erikoistutkija Petri Kalliomäki Turun ammattikorkeakoulusta.

Ilmanjako pitää toteuttaa niin, ettei ilman liike aiheuta vetoa tai vaikuta epäsuotuisasti lämpötilaan. Työntekijöiden turvallisuus on tärkeintä, kun ilmanvaihtoa suunnitellaan.

− Suojavarusteissa työskentely on jo sinänsä raskasta ja tukalaa, joten hyvä ilmanvaihto on osa terveellistä työympäristöä, muistuttaa Tehyn työympäristöasiantuntija Kaija Ojanperä

Tutkimus osoitti, että paikallisesti katosta alas päin puhaltava ilmanjako voi vähentää hoitajan kohtaamaa altistusta kolmannekseen verrattuna sekoittavaan ilmanjakoon, joka puhaltaa kattoa pitkin. Kattoa pitkin puhaltava on yleinen ilmanjakotapa eristystiloissa. 

Myös poistoilman sijainti vaikuttaa altistumiseen. Poisto toimii tehokkaimmin, kun se on sijoitettu seinälle potilassängyn taakse tai valaisinpaneeliin sängyn yläpuolelle.

Tutkimuksen kimmokkeina olivat 2000-luvun alun SARS-, lintuinfluenssa- ja MERS-epidemiat. Tuloksia voidaan hyödyntää myös koronapandemiassa.

Airborne-hanke oli Institution of Occupational Safety and Health (IOSH) -instituutin rahoittaman tutkimuksen loppuraportti.