Hallituksen esityksessä linjataan, että nollasopimuksesta ei saisi sopia, jos työnantajalla on kiinteä työvoiman tarve. Tuntien alarajaa ei saa sopia pienemmäksi kuin todellinen työvoimantarve edellyttää.
Esityksessä täsmennetään sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta. Palkka pitää maksaa, jos työvuoro on jo merkitty työvuoroluetteloon, siitä on muuten sovittu tai voidaan pitää selvänä, että työntekijä olisi työkykyisenä ollut työssä.
– Käytännössä sairaustapauksissa voi olla vaikea todentaa, että työvuoro oli suunniteltu. Esityksessä on kohtia, joilla on vaara jäädä kuolleeksi kirjaimeksi. Nollasopimuksella töissä olevalla on esimerkiksi aika korkea kynnys vaatia neuvottelua, jossa tarkasteltaisiin tuntimäärää, vaikka laissa tällaisesta mahdollisuudesta mainittaisiinkin, Wilskman sanoo.
Positiivista on, että lisätyöhön pitää kysyä työntekijän suostumusta. Myös työttömyysturvaan tavoitellaan esityksessä selkeyttä. Karenssia nollasopimuksen irtisanoneelle ei tulisi, jos työtä ei olisi viimeisten 12 viikon aikana ollut millään viikolla tarjolla pääsääntöisesti vähintään 18 tuntia.
Muutoksien on tarkoitus tulla voimaan kesäkuun alussa.
Tehyläisten työssä nollasopimuksia on eniten sosiaalialalla. Ongelmia niistä on koitunut, kun työntekijä on ilmoittanut sairastuneensa – tunnit voivat pudota nollaan. Raskaaksi tulleet ovat myös kohdanneet samansuuntaisia vaikeuksia. Työttömyysturvaa on ollut vaikea saada, vaikka tunteja olisi vähän tai ei yhtään. Työntekijä voi myös saada irtisanoutuessaan karenssin, sillä työn vähäisyys ei ole syy irtisanoutua.
