Jopa 75 prosenttia päivystyksen potilasvahingoista diagnoosiviiveitä – ruuhkat altistavat vahingoille

Suurin osa diagnoosiviiveistä koski tapaturmien aiheuttamia murtumia. Joukossa oli myös aivoverenkiertohäiriöitä, joissa viive on usein kohtalokas.

Kuvateksti
Diagnoosiviiveiden lisäksi päivystyksissä tapahtui muun muassa lääkehoitoon ja kipsaukseen liittyviä vahinkoja.
Kuva: Pasi Leino

Päivystysten potilasvahingoissa korostuvat viivästyneen diagnoosin vuoksi korvatut vahingot. Tämä selviää Potilasvakuutuskeskuksen (PVK) teemaraportista, jonka aineisto on vuosilta 2017–2018. Potilasvahinkoaineisto kertyy viiveellä, joten tiedot ovat ajalta ennen koronaa.

Jopa 75 prosenttia potilasvahingoista johtui diagnoosiviiveestä. Suurin osa vahingoista liittyi tapaturmien aiheuttamiin murtumiin ja lihas- tai jännevammoihin. Merkittävän ryhmän muodostivat myös aivoverenkiertohäiriöt, joissa lyhytkin viive voi haitata.

Taustalla oli usein puutteellinen kliininen tutkiminen, kuvantamistutkimusten tekemättä jättäminen tai puutteellinen tulkinta.

Teemaraportti antaa uutta tietoa päivystyksen potilasvahingoista, sillä aihetta ei ole Suomessa aiemmin tutkittu. Kansainvälisissä tutkimuksissa päivystys on tunnistettu potilasturvallisuuden kannalta erityisen riskialttiiksi paikaksi.

”Vastaan voi tulla mitä vaan ja päätöksiä pitää usein tehdä nopeasti. Päivystyksissä turvallisuutta varmistaviin suojauksiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota”, korostaa Maiju Welling, joka on Potilasvakuutuskeskuksen potilasturvallisuuslääkäri.

Viime kuukausien aikana päivystysten tilanne on ollut erityisen vaikea, koska jatkohoitopaikkojen löytäminen potilaille ontuu. Päivystyksiin myös ajautuu potilaita, jotka olisi parempi hoitaa päivisin terveyskeskuksissa. Esimerkiksi hoivakotien hoitaja- ja lääkärivaje johtaa siihen, että potilaita lähetetään herkästi päivystykseen.

”Ruuhkat eivät johdu pohjimmiltaan potilasmäärästä tai päivystyksen resursseista, vaan hoitoketjun muiden palasten ahdingosta. Ilmiö on ollut nähtävissä jo vuosien ajan”, Maiju Welling toteaa.

"Päivystys ei voi olla säilöntäpaikka potilaille, jotka eivät mahdu muualle. Huomio on kohdistettava koko hoitoketjun toimintaan."

Päivystysvahingoista 72 prosenttia ei aiheuttanut potilaalle pysyvää haittaa, mutta aineistossa oli myös joitakin erittäin vaikean haitan aiheuttaneita vahinkoja, joista on maksettu yli 100 000 euron korvauksia.

Ensihoidossa korvattuja vahinkoja tapahtui vain vähän. Suuri osa niistä oli paarilta putoamisia, kun huonokuntoisia ja usein liikuntarajoitteisia potilaita siirrettiin vaihtelevissa olosuhteissa.