Lapsen ongelmiin haetaan apua rohkeammin

​Käytös- ja tunne-elämän häiriöitä potevat lapset saavat nykyään apua. Tutkijat selvittävät, onko apu oikeanlaista.

Kuvateksti
Tyttöjen masennusoireet ovat lisääntyneet 24 vuoden seurannan aikana. Kuva iStock.

Käytös- ja tunne-elämän ongelmien vuoksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin hakeutuneiden lasten määrä on moninkertaistunut vuodesta 1989. Tuolloin vain neljä prosenttia 8-vuotiaista pojista ja yksi prosentti tytöistä oli hoidossa käytös- ja tunne-elämän ongelmien tähden. Vuonna 2013 vastaavat luvut olivat pojilla 15 prosenttia ja tytöillä 6 prosenttia. Tämä käy ilmi Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen tutkimustuloksista.

Lastenpsykiatrian professori Andre Sourander pitää muutosta myönteisenä. Lasten käytös- ja tunne-elämän ongelmat eivät ole merkittävästi lisääntyneet. 

‒ Kynnys avun hakemiseen on madaltunut, ja yhä suurempi osa oireilevista lapsista on avun piirissä.

Tulokset perustuvat lasten käytös- ja tunne-elämän ongelmien seurantaan 24 vuoden ajalta. Turun alueella vuosina 1989, 1999, 2005 ja 2013 tehtyihin neljään väestöpohjaiseen poikkileikkaustutkimukseen osallistui kunakin vuonna yli 1 000 lasta. Tietoa kerättiin opettajilta, vanhemmilta ja lapsilta itseltään. Osallistumisprosentit olivat huomattavan korkeita, noin 85–95 prosenttia kunakin vuonna. 

Seurannassa lisääntyivät lähinnä tyttöjen masennusoireet, ja poikien käytösongelmat vähenivät. Myös kiusaaminen ja kiusatuksi tuleminen vähenivät, eivät kuitenkaan viimeisen kahdeksan vuoden seurantajakson aikana.

Nyt pitää selvittää, minkälaista apua perheet ja lapset saavat, ja onko se apua, jota he tarvitsevat. Tämä on avainkysymys varhaisen syrjäytymiskehityksen ehkäisyssä.  

‒ Tutkimme ongelmien kasautumista, joka viittaisi eriarvoisuuden lisääntymiseen.

Tutkimus on toteutettu Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksessa ja sen tulokset on julkaistu johtavassa lasten- ja nuorisopsykiatrian tieteellisessä julkaisussa, Journal of the American Academy of Child and Adolescent Psychiatry -lehdessä.

Suosittelemme sinulle