Päivystys ei aina ole vanhukselle oikea paikka

Tehokas potilasohjaus säätelisi päivystyksen kysyntää nykyistä paremmin.

Kuvateksti
Päivystykseen saapuvista vanhuksista 70 prosenttia tulee kotoaan. Kuva Jaakko Martikainen.

Päivystyksen kysyntää voitaisiin hallita nykyistä paremmin, jos potilaan hoitoketjua tarkasteltaisiin kokonaisuutena ja jos koko palvelujärjestelmän yhteistyötä parannettaisiin. Tämä käy ilmi ikääntyneiden potilaiden erikoissairaanhoidon päivystyksen kysyntää ja hallintaa käsittelevästä Kuntaliiton ja Aalto-yliopiston tutkimuksessa, jossa on analysoitu rekisteriaineistoja vuosilta 2011–2014.

Katse kohdistuu etenkin vanhusten palveluihin.  Laitoshoidon korvaaminen kotihoidolla ja tehostetulla palveluasumisella on ollut vallitseva vanhustenhuollon kehityssuunta jo vuosia. Samalla tämä rakennemuutos lisää päivystyspalveluiden tarvetta, mihin liittyy riski käyttää päivystystä epätarkoituksenmukaisesti.

Tutkimuksesta selviää, että noin 70 prosenttia iäkkäistä potilaista saapui erikoissairaanhoidon päivystykseen kotoa. Päivystykseen ohjaavilla tahoilla, kuten neuvontapuhelimella, hätäkeskuksella ja terveysasemilla, on siksi tärkeä rooli potilaan ohjaamisessa sopivaan hoitoon. Kotihoidosta potilaista tuli lähes 20 prosenttia ja tehostettu palveluasumisesta kymmenisen prosenttia. Näissä lähtöpaikoissa asumispalvelun hoitohenkilökunta voi vaikuttaa potilasohjaukseen.

– Ammattilaisten päätöksentekoa voitaisiin helpottaa ottamalla potilaan hoitosuunnitelmassa kantaa siihen, millaisissa tilanteissa päivystykseen on syytä lähteä, pohtii hallintoylilääkäri Päivi Koivuranta-Vaara Kuntaliitosta.

Tutkimus osoittaa, että iäkkäiden potilaiden erikoissairaanhoidon päivystyksen käytössä on isot erot Suomen suurimmissa kaupungeissa. Vertailujakson aikana käyntimäärät vaihtelivat Lahden, Oulun ja Vantaan alle 400 käynnistä Jyväskylän, Kouvolan ja Porin yli 800 käyntiin tuhatta 75 vuotta täyttänyttä kohti.

Kaupunkien välillä on jonkin verran eroja eri sairausryhmien osuudessa erikoissairaanhoidon päivystyskäynneistä. Kaupunkien väliset erot ohjauskäytännöissä ja kiireellistä hoitoa tarjoavien paikkojen työnjaossa saattavat paljastaa toimivia alueellisia käytäntöjä, joita on mahdollista soveltaa muuallakin.