Pandemioiden välinen aika tulee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mielestä käyttää rekisteritiedon laadun, ajantasaisuuden ja muiden tiedon käytettävyyttä turvaavien ratkaisujen kehittämiseen.
”Vastaisuudessa on keskityttävä kansallisten sosiaali- ja terveysrekisterien kehittämiseen yhdessä hyvinvointialueiden kanssa, jotta ei kuormiteta terveydenhuollon ammattilaisia erilliskyselyillä", sanoo THL:n johtaja Jukka Jokinen.
Pandemia opetti, että laadukas ja oikea-aikainen tieto on päätöksenteon ja terveysturvallisuuden edellytys. Kriisitilanteessa päätöksiä voidaan kuitenkin joutua tekemään puuttuvan ja muuttuvan tiedon varassa.
”Pandemia-ajan työtä ja tietopohjaa arvioimalla voimme varmistaa, että seuraaviin häiriötilanteisiin olemme varautuneet laadukkaalla tiedolla. Varautuminen ja tilannekuva edellyttävät hyvää yhteistyötä hyvinvointialueiden, niiden valmiuskeskusten, THL:n ja muiden toimijoiden kesken", sanoo THL:n johtaja Otto Helve.
”Kansallisten rekisterien monikäyttöisyys epidemiaseurantaan, tilastointiin ja korkeatasoiseen tutkimukseen palauttaa lopulta tehdyt investoinnit takaisin yhteiskunnalle”, sanoo THL:n johtaja Aleksi Yrttiaho.
Pandemian alkaessa kattavaa ja ajantasaista kansallista tilannekuvaa koko terveydenhuollosta ei ollut.
Tilannekuva koostettiin THL:n rekistereistä ja kyselyistä, tehohoidon laaturekisteristä, materiaalisen valmiuden tilannekuvasta sekä Fimean muodostamasta lääkehoidon tilannekuvasta.
Osa tiedonkeruista oli työvoimavaltaisia, vaati muistuttelua ja tuotti maantieteellisesti vaihtelevia tuloksia.
Suomessa pystyttiin silti ensimmäistä kertaa seuraamaan sairaalahoitoon joutuvien henkilöiden ominaisuuksia, hoitojaksojen kestoja ja palvelujärjestelmälle aiheutuvaa kuormitusta viikoittain.
Kansallisella ja alueellisella tasolla yhteiskunta pystyi tuottamaan tietoa esimerkiksi koronasairaalahoidon ilmaantuvuudesta pandemian kannalta tärkeiden taustatekijöiden, kuten riskiä lisäävien sairauksien, iän sekä saatujen rokoteannosten mukaan.
Lisäksi pystyttiin seuraamaan rokotusten kykyä estää sairaalahoitoa vaativia taudinkuvia tai kuolemia.
