Joustoelementtejä olisivat uusi joustotyöaika, vaihteleva työaika, työaikapankki, jaksotyön ja yötyön käytön laajentaminen, keskimääräisen työajan käyttö, liukuvan työajan laajentaminen, säännöllisen vuorokautisen työajan lisääminen.
Wilskman pitää erityisen arveluttavana sitä, että jaksotyön käyttö olisi jatkossa mahdollista sairaaloiden ja terveyskeskusten lisäksi myös kaikissa pääosan vuorokaudesta toimivissa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Jaksotyössä työaikasuojelu on olennaisesti huonompi kuin muilla työntekijöillä. Esitys uhkaa toteutuessaan työntekijän työterveyttä ja -turvallisuutta.
– Pahimmillaan uudistus voi johtaa siihen, että työntekijä menettää vapaa-ajan hallinnan, palaa loppuun ja joutuu eläkkeelle ennen aikojaan.
Wilskmanin mukaan Suomen työaikalain uudistaminen on välttämätöntä, jotta työaikadirektiivin tulkinnat saadaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Samalla hän muistuttaa, kuinka työajan ja lepoajan käsitteet ja niiden toisistaan erillään pitäminen ovat työaikasuojelun kulmakiviä. Sen vuoksi käsitteet tulee selkeästi määritellä Euroopan unionin tuomioistuimen antamien ratkaisujen mukaisesti.
– Työaikalailla tulee turvata työntekijöiden oikeus todellisiin lepoaikoihin, jolloin heillä ei ole velvollisuutta noudattaa työnantajan ohjeita.
Tehy edellyttää, että lain valmistelua jatketaan kolmikantaisesti. Samalla uudistuksen vaikutukset työntekijän terveyteen ja turvallisuuteen pitää tutkia tarkasti.
Jatkovalmistelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota varallaolosäännösten uudistamiseen ja 0-sopimusten käytön tiukempaan sääntelyyn. Varallaoloa ei nykyisin lueta työajaksi.
– Terveydenhuoltoalalla työnantaja käyttää varallaoloa häikäilemättä hyväksi niin, että se kohtuuttomasti rasittaa työntekijöitä.
