Vuonna 2005 vanhushoidon työntekijöistä 26 prosenttia kertoi harkinneensa vakavasti työnsä lopettamista. Vuonna 2015 vastaava osuus oli 39 prosenttia. Erityisen voimakkaasti lopettamisaikeet ovat yleistyneet kotihoidossa.
Työntekijöiden kokemukset työn kuormittavuudesta ovat myös lisääntyneet. Yhä useampi kokee itsensä työpäivän jälkeen henkisesti ja fyysisesti uupuneeksi sekä kärsii työstä johtuvista selkäkivuista ja univaikeuksista.
Kuormittuneisuus on kasvanut erityisesti kotihoidossa.
"Psykofyysinen kuormitus lisäsi lopettamisaikeita selvästi eniten. Lopettamisaikeita lisäsivät myös kokemukset siitä, etteivät työtehtävät ole aina mielekkäitä ja että liian paljon työaikaa kuluu asioiden kirjaamiseen. Lisäksi lähijohtajalta ei saa riittävästi tukea", tutkijatohtori Lina Van Aerschot sanoo.
Jos työoloja halutaan parantaa ja alan vetovoimaa lisätä, työkuorma ei saa olla nykyisellä tasolla.
"Työntekijöitä pitää olla riittävästi, työtehtävien on oltava ajan tasalla ja lähijohtamista pitää vahvistaa, jotta työntekijät saavat johdolta tarvitsemansa tuen", sanoo tutkijatohtori Antero Olakivi.
Kotihoitoa kuormittaa ympärivuorokautisen hoidon karsiminen. Sitä on karsittu erityisesti yli 90-vuotiailta dementiaa sairastavilta ihmisiltä. He asuvat kotihoidon turvin kodeissaan, ja kotihoidon työ muodostuu erityisen vaativaksi ja resurssien puutteessa myös kohtuuttoman raskaaksi.
"Kotihoidon työn kuormitusta on mahdollista keventää parantamalla ympärivuorokautisen hoidon saatavuutta."
Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön tutkijat Antero Olakivi, Lina Van Aerschot, Jiby Mathew Puthenparambil ja Teppo Kröger Helsingin ja Jyväskylän yliopistoista tarkastelivat vanhustyöntekijöiden lopettamisaikeita vuosina 2005 ja 2015 kerätyllä kyselyaineistolla.
Aineisto kattoi noin 1 200 vastaajaa. Vastaajat olivat pääosin lähi- ja perushoitajia.