491 euroa kuussa

Kuvateksti
Kuva: Pexels

Luin Ylen uutisjutun, jonka mukaan toimeentulotuen perusosa on 491 euroa kuukaudessa. Se on summa, jolla työttömän tulisi kattaa elämän välttämättömät menot. Alan ynnätä omia kulujani, kuten puhelin, asuminen, vakuutukset, ruoka, vaatteet ja matkakulut. En eläisi summalla millään ilman lisätukia tai rahavippejä.

Itseni työllistäjänä työttömyys tykyttää aina enemmän tai vähemmän takaraivossa. Ei tarvita suurtakaan terveysongelmaa, kun työkyky katoaa. Minulla on varaa vuodessa kahden viikon lomaan, jonka kulut maksan itse. Tai no, loma on oikeastaan mahdoton käsite. Pääsääntöisesti saan ansaitsemani korvauksen vain tekemästäni työstä enkä viikko- tai kuukausityöajasta.

Työpeli käy vuosittain yhä raaemmaksi. Automatisointi, digitalisaatio ja robotiikka vievät töitä monelta alalta. Itse toimin onneksi aloilla, joissa tekijöistä on välillä pulaa. En voi silti olla ajattelematta surullisena niitä, joiden työpaikat harvenevat, kuten yleissihteereitä, toimittajia, tehdastyöläisiä, myyjiä ja elektroniikka- ja automaatiolaitteiden asentajia.

Hallitus on jatkuvasti heikentänyt työntekijöiden turvaa, jonka seurauksena Suomessa on alkamassa tällä viikolla lakkoaalto. Itse kuulun todennäköisesti hallituksen lempityöntekijöihin. Olen helposti liikuteltava ja vain tarvittaessa palkattava. Kannan itse suurimman osan työnantajan ottamasta riskistä ja teen töitä työnantajan näkökulmasta ”omalla ajallani”. Silti ajattelen, että hallituksen jatkuvat työntekijävastaiset toimet ovat liikaa, koettelevat yhteiskuntarauhaa ja työssäkäyvien maksukykyä.

Toimeentulotuen perusosan saavista ja leipäjonojen kasvusta on syytä olla vakavasti huolissaan, mutta huolta tulisi kantaa myös keskiluokasta. Keskituloisten väheneminen uhkaa ehkä kaikkein eniten demokraattista yhteiskuntaa. Keskiluokkaisten maksamilla veroilla nimittäin rahoitetaan muun muassa kuntien riittävät peruspalvelut. Mikä tärkeämpää, vain suuri keskituloisten massavoima voi pistää kultapossukerhoille yhteisten asioiden hoitamisessa tarvittaessa kampoihin.

Köyhien syrjäytyessä ja keskiluokan kutistuessa rahan, sijoitusten ja hyvä veli ja sisar -verkostojen merkitys kasvaa. Rikkaiden rikastuessa veronhelpotukset eivät välttämättä saa heitä kuluttamalla tukemaan meidän jokaisen talouskasvua. Ylellisyyshyödykkeiden markkinat voivat kasvaa, mutta julkiset palvelut romahtavat helposti. Silloin kutsutaan rikkaat ylikansalliset yhtiöt rahoittamaan peruspalveluita. Siksi on tärkeää, että veronkevennysten painopiste on pieni- ja keskituloisten tukemisessa.

Nyt erilaiseen valvontaan palaa työpaikoilla ja yhteiskunnassa yhä enemmän rahaa, josta merkkinä on esimerkiksi yksityisen turvallisuusalan kasvu. Kiihtyvässä kansalaisten valvontapelissä köyhien aseman parantaminen ja leipäjonojen lyhentäminen on elintärkeää, muttei vielä riittävä asia. Heidän nostaminen keskiluokkaan tai ylemmäs olisi tärkeämpi maali, koska keskiluokan riittävän isot tulot tarkoittavat poliittista valtaa. Se puolestaan pitää poliittisen valvonnan kunnossa ilman yksityisiä vartijoitakin.

Monen hyväosaisen mielestä esittämäni ajatukset ovat pötypuhetta. Heillä on monta hyvää teoriaa, miten heidän tuloillaan ja toimillaan pyöritetään yhteiskuntaa. Silloin voi olla vaikea ymmärtää osattomuuden kokemuksia, voimattomuutta, toivottomuutta ja mahdollisuuksien puutetta. Myös sanat ja ymmärrys erilaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta katoavat helposti. Miksi? Koska hyväosaisista vain harva on elättänyt itsensä ja perheensä 491 euron kuukausituloilla.

 

Lue myös: Köyhä.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.