Kuva: Canva

Hoitaja, epäröi rauhassa

Hyvin koulutettu hoitoalan ammattilainen osaa myöntää, ettei tiedä työssään jotain asiaa. Siis ääneen, ja tarvittaessa potilaalle ja hänen läheisilleen. On mahdotonta vaatimus, että hoitaja hallitsisi timanttisesti kaiken työssään, kuten uudet ja nopeasti muuttuvat asiat.

Eri asia on, miten epäröinnin muille esittää. Sanooko, että en tee koska en osaa vai selvitän ja palaan tähän asiaan mahdollisimman pian. Luotettavuus ja potilasturvallisuus ei vaarannu vain epäröinnistä. Se kärsii hoitovirheestä, joka on liian kovan yrittämisen, yltiöpäisyyden ja varomattomuuden seurausta.

Monessa hoitotyön tilanteessa varovaisuudesta on rohkeuden parina hyötyä. Siitä, että konsultoi ajoissa ja kysyy fiksummalta, kun ei itse osaa. Sanoo potilaalle, että haen kokeneemman hoitajan kaveriksi tähän hoitotoimenpiteeseen. Hoitotyö kun on varsin usein tasapainoilua ja toimeen tulemista järkevän ammatillisen epäröimisen kanssa. Toisaalta liian varovainenkaan ei voi aina ja ikuisesti hoitotyössä olla.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Välillä hoitotyössä tulee vastaan pakkorako. Silloin hoitaja haluaisi kuunnella epävarmaa oloaan, mutta siihen ei ole mahdollisuutta. On vain tehtävä tai aikaa ei ole hukattavaksi. Joskus muita paremmin osaavia hoitajia ei ole mailla halmeilla, kuten vaikkapa työskenneltäessä yksin yövuorossa.

Seuraavaksi tulevat lohdutuksen sanat. Yksikään hoitaja ei ole ammattikoulutuksesta valmistuessaan valmis ja kaiken osaava. Varmuus ja käytännönläheinen osaaminen tulee ajallaan kokemuksen myötä. Toisaalta epävarmuus toimi mielessä hälytyskellona omista rajoista. Sitä ei kannata koskaan täysin kadottaa, vaan tarpeen vaatiessa kuunnella tuntemusta tarkasti.

Hienoin tilanne on, kun fiksu hoitajakollega huomaa epäröinnin. Kysyy, haluaako toinen työssään apua tai ehtii hetken pohtia, mikä tekee hoitotyön opiskelijasta tai hoitajasta epävarman. Silloin yksikään meistä hoitajista ei koe tulevansa heitetyksi syvään päätyyn uuden työsuorituksen edessä. Unohtaa ei sovi riittävää perehdytystä, työnohjausta, täydennyskoulutusta tai mentorointiakaan.

Olen ollut huomaavinani, että vähiten epävarmuutta hoitajat kokevat saumattomassa tiimityössä. Varmuutta hoitotyöhön tuo jo se, ettei tarvitse jännittää kysyvänsä tyhmiä. Epäröinti ja jännitys laukeavat hyvällä huumorilla ja myötätunnolla työkaveria kohtaan.

On hyvä muistaa, että kysyjällä voi olla myöhemmin vastaus ja vahvuudet toisessa hommassa. Silloin, kun itsellä menee hoitotyössä sormi suuhun. Seiso siis hoitajakollegasi puolella juuri epäröinnin hetkillä.

Lue myös: Keikkasairaanhoitajan työ – hyvät ja huonot puolet

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Mainos
Mainos