Hoitajan arvostus osoitetaan rahalla

Kuvateksti
Kuva: Pexels

Kilpailukykysopimus leikkasi pelkästään kunta-alan tehyläisten palkoista noin 50 miljoonaa. Se tarkoittaa, että työntekijöistä muun muassa hoitajien kukkaro keveni viime vuonna. Hallitus kävi satavuotiaan Suomen kunniaksi ottamassa hoitajan kukkarosta 600 euroa.

Mitä se käytännössä tarkoittaa? Moni hoitaja on joutunut vähentämään vastaavasti kulutustaan. Eihän noususuuntaisista kiinteistä elinkustannuksista voi jättää maksamatta euroakaan, kuten vuokrasta tai yhtiövastikkeesta. Sairaanhoitajat keskittyvät siis entistä enemmän kotoiluun ja halvemman ruuan metsästämiseen. Isolle osalle hoitajista kotimaanmatkailu on vain haaveilua, osa jouluruuista jäi kaupan tiskille ja uudet avainlippu-työkengät jäivät hankkimatta. Sitä hoitotyön halpuuttaminen käytännössä tarkoittaa.

Yli 420 000 kunta-alan työntekijän kotimaisen kulutuksen väheneminen on suora tulonmenetys ainakin kauppiaille ja ravintola- ja matkailualalle. Valtio siis säästi ja yksityinen sektori menetti. Kotimaisen kulutuksen yskiminen näkyy muun muassa vuosi vuodelta lisääntyvinä yritystukina. Niiden hintalappu nousi viime vuonna – laskentatavasta riippuen – jopa yhdeksään miljardiin euroon. Pitäisikö tukia leikata tai niiden kasvua edes hillitä, kun Suomella menee taas paremmin?

Mainos alkaa
Turvan mainos.
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Turvan mainos.
Mainos päättyy

Eipä hätää, sillä hallitus on luvannut maahan halpatyövoiman. Se on esittämässä muun muassa nollatuntisopimusten hyväksymistä. Tosin ikävältä kalskahtava sana on saanut muodon vaihteleva työaika. Esitys on valmistelussa siitäkin huolimatta, että Euroopan komissio on ehdottanut tällaisten työsopimusten kieltämistä.

Hallitus ja yrityslobbarit ovat unohtaneet, että laki vaihtelevasta työajasta vaatisi toteutuessaan palkan mukaan vaihtelevat laskut. Olisi reilua, kun nollatuntia kuussa työskentelevä saisi vaikkapa nollatuntisetelin. Sillä saisi asua nollatyökuun ilmaiseksi asunnossaan ja hakea sen kuun ruuat kaupasta maksutta. Työnantajat lähtisivät varmasti riemusta kiljuen mukaan vaihtelevien laskujen käyttöönottoon. Näin hoitajilta vaadittava tuottavuus ja yhteiskuntavastuu hoidettaisiin yrityksissäkin kuntoon.

Hoitajia syystäkin vielä hiertää, että kaikille jaettiin veronalennukset, kun julkisen alan työntekijät suostuivat kilpailukykysopimukseen eli työehtojen heikennyksiin. Nähtäväksi jää, miten päättäjien ja kansalaisten sympatiat hoitajia kohtaan riittävät tulevina kuukausina. Tehy ja Super nimittäin neuvottelevat paraikaa lomarahan kompensaatiosta, palkanparannuksesta ja omasta työ- ja virkaehtosopimuksesta. Tehyn ja Superin ylityö- ja vuoronvaihtokiellolla oli jo välitön vaikutus työnantajan toimintaan.

Viimeksi vuonna 2007 Tehyn oma sopimus ja palkanparannusvaatimus kariutti työsopimusneuvottelut. Oli hilkulla, etteivät tehyläiset hoitajat lopuksi joukkoirtisanoutuneet ja peruuttaneet ammatinharjoitusoikeuttaan. Jää nähtäväksi viekö työnantajapuoli jälleen neuvottelut niin päin seinää, että sen on lopulta alettava väläytellä tasavallan presidentin johdolla pakkolakia hoitajia kohtaan. Se oli Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen pikalaki, jolla eduskunta yritti kiristää hoitohenkilökuntaa ja estää täysimittaiset työtaistelutoimet.

Outoa oli vuonna 2007 ja on edelleen, että monen päättäjän mielestä hoitajat tekevät mitätöntä ja tuottamatonta työtä. Juhlapuheista huolimatta se osoitetaan niin, ettei hoitotyöstä tarvitse maksaa työn vaativuutta vastaavaa palkkaa. Silti hoitajien marssiessa ulos työpaikoiltaan he muuttuvat Suomen valtiolle, heti kynnyksen ylitettyään, korvaamattoman arvokkaiksi työntekijöiksi. Hoitotyöntekijöiden arvostusta ei siis osoiteta käynnissä olevissa työehtosopimusneuvotteluissa pakkolakeja suunnittelemalla. Arvostus osoitetaan rahalla.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.