Hoitotyö sujuu vain harvoin suunnitellusti. Jokaisen potilaan keho, mieli ja tilanne on ainutlaatuinen. Sama koskee myös hoitajan työpäivää. Siksi hoitotyötä on mahdoton tehdä ilman varasuunnitelmia ja valmiutta riskinottoon. Niiden hallinta rauhoittaa mieltä ja estää työpaineiden kasvun liian suureksi.
Varasuunnitelmien teko on lähes huomaamaton - ja yllättävän suuri - osa hoitotyötä. Se on jatkuvaa potilaan ja hoitotyön tilanteen lukemista. Esimerkiksi raportilla kuulen hoitajien usein kysyvän ”mitä teen, jos tämä ei auta potilasta”, sitä seuraa kysymys ”ja entä, jos sekään ei auta”. Riskikartoituksen ja todennäkyisyyslaskelmien teko on alkanut heti. Jokainen hoitaja tietää, että varasuunnitelmien loppuessa potilas on liemessä.
Esimerkiksi potilaan elintoimintojen romahtaminen tai raivokohtaus ovat usein yllättäviä hoitotyön tilanteita, joita voi ennakoida vain tiettyyn rajaan saakka. Yhtäkkiä hoitaja tarvitsee räjähtävää nopeutta, luovuutta, nopeaa päättelykykyä ja kylmää päätöksenteon taitoa. Alan valinta on väärä, jos hoitaja ei kykene olemaan työssään jatkuvasti toimintavalmis ja kaukaa viisas.
