Hoitajapula – tähän on nyt tultu

Kuvateksti
Kuva: Canva

Puhelimeni soi maanantaiaamuna kello 06.15. Pääsisitkö tulemaan tänään aamuvuoroon, kuuluu puhelimesta väsyneen yöhoitajan äänellä. Unisissa aivoissani lyö tyhjää. Ensimmäinen kokous asiakkaan kanssa alkaa vasta klo 10.00, ajattelen hämmentyneenä.

Sitten välähtää. Minua pyydetään vuodeosastolle keikkasairaanhoitajaksi. Kieltäydyn.

Hetken kuluttua keikkafirman appi alkaa piipata. Saan myös useamman tekstiviestin eri työyksiköistä. Tunti ennen aamuvuorojen alkua vapaita sairaanhoitajan keikkoja on tarjolla kaksikymmentä ja kyseessä on vain yksi erikoisala. Meitä keikkasairaanhoitajia ei tule millään riittämään kaikkiin noihin työyksiköihin, ajattelen huolestuneena aamupalaa syödessäni.

Edellä mainittu tarkoittaa vain yhtä asiaa. Maanantai alkaa jälleen monessa hoitoalan toimipisteessä vajaalla hoitajamiehityksellä. Siis täpötäysillä osastoilla tai juoksulistoilla. Hoitajapula on kouriintuntuva ongelma jo valmiiksi ohuella hoitajavahvuudella.

Tiedän kokemuksesta, mitä työpisteissä tapahtuu seuraavaksi. Esihenkilöt ja hoitajat yrittävät houkutella vakituisista hoitajista iltavuorolaisia vaihtamaan aamuvuoroon tai tulemaan aikaisemmin iltavuoroon. Muuten kaikkia kaaokseen ajautuvia hoitotöitä ei ehditä tehdä.

Kun sijaislistat on soitettu tuloksetta läpi, siirrytään houkuttelemaan vakituisia hoitajia vapaapäivän vietosta työvuorolistan puutevuoroihin. Se on hoitajien työssäjaksamisen kannalta hölmöläisten hommaa, mutta tähän on nyt tultu. 

Minä sen sijaan olen aiheuttamassa hoitajapulassa ei toivottua ilmiötä eli työvoiman kohtaantumisongelmaa. Freelancerina olen jo lupautunut tekemään täydet viikkotunnit eri asiakkaille. Teen muun muassa puhelinhaastatteluja, työstän viestintäsuunnitelmaa, kirjoitan artikkelia ja blogitekstejä, somemanageroin ja valmistelen tulevia syksyn koulutuksia.

Tyly totuus on, että tuntipalkkani on muissa töissä parempi kuin hoitotyössä. Lisäksi teen toimistoaikoja turvallisissa etätöissä. Voin säädellä työkuormaani ja pitää tauot haluamallani tavalla. Silti kaipaan hoitotyötä. Mietin välillä, mitenköhän hoitajakollegani työmääränsä alla jaksavat.

Ajatukseni keskeytyvät puhelimen sarjapiippauksiin. Aamuvuorot on saatu jotenkuten sujumaan. Aavistan, että vain pakolliset hoitotyöt on saatu tehtyä, kuten olen niin usein aamuvuoroissa keikkasairaanhoitajana todennut. Nyt alkaa epätoivoinen yritys saada mistä tahansa hoitajia iltavuoroihin. Vuodeosastojen iltavuorot alkavat yleensä klo 12.30–13.00. Kello on nyt 12.18.

Olen ilmoittanut keikkafirmoihin, etten ota sairaanhoitajan keikkoja tällä viikolla vastaan. Minulle soitetaan silti. Hoitajapula on kuulemma kova. Työpisteissä ollaan hätää kärsimässä. Minulle ei tosin tarjota lisää rahaa, jos lähtisin siltä istumalta keikalle. Ilmeisesti hoitajapula ei ole vielä riittävän paha, mietin kieltäytyessäni kesken töideni kutsumusäkkilähdöstä.

Syödessäni rauhassa myöhäistä lounasta ylellisen hiljaisuuden vallitessa, tunnen piston ammatillisessa ylpeydessäni. Jätänkö minä korkeasti koulutettuna hoitoalan ammattilaisena hoitajakollegani pulaan? Minunko takiani ihmisiä jää tänään hoitamatta?

Puistelen päätäni ajatuksille. Varoitin hoitajapulasta lukuisten hoitoalan asiantuntijoiden kanssa ensimmäisen kerran yli kymmenen vuotta sitten. Kehittämisajatukset kaikuivat silloin kuuroille korville, ja tähän on nyt tultu. Se juna meni jo, jolla jatkuvasti vaikeutuva hoitajapula olisi voitu välttää.

Hoitajien työolojen ja palkkauksen kuntoon laittaminen olisi kuulemma maksanut liian paljon. Klikatessani itseni osallistujaksi iltapäivän virtuaalikokoukseen mietin, miten kalliiksi hoitajapula meille kaikille vielä tulee. Kuka meitä jatkossa enää edes hoitaa?

Lue myös: Työnantaja, näin rekrytoit hoitajapulan aikana hoitajia

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Suosittelemme sinulle