Nuorten kansannousua odotellessa

Nuorten kansannousu on antanut odotuttaa itseään. Kapinaan meitä vanhempia ikäpolvia kohtaan on syytä. Nuorten hyvinvointi on parantunut Suomessa 2000-   luvulla, silti eriarvoisuus ja tulevaisuuden näkymien pirstaleisuus ovat vakavia ongelmia.

Suomessa on käynnissä eräänlainen nuorten nälkäpeli. Sen seurauksena nuoret jakautuvat yhä nopeammin ääripäihin: menestyjiin ja luusereihin. Siinä missä toisen nuoren kädessä on terveyspirtelö matkalla töistä kuntosalille, toisella on kaljapullo matkalla ei mihinkään.

Toisella kädellä jaamme muutaman vuoden projektirahoitusta nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn ja työllistymisen tukemiseen. Toisella kädellä leikkaamme kaikkien nuorten koulutuksesta, (mielen)terveyspalveluista ja toimeentulosta. Valtaosa talouskurimuk- sessa tehdyistä leikkauksista koskee jo valmiiksi huono-osaisten nuorten elämää. Ja mikä on tulos? Lähes joka kuudes nuori mies keikkuu syrjäytymisvaarassa.

Ehkä nuorten eduista on vain helppo nipistää. Säästölistojen kärjessä ovat aina ne ryhmät, joiden puolesta harva metelöi. Ei kuitenkaan riitä, että nyt on kaivettu popcornit esiin, jotta voidaan vahdata nuorten työelämään kiinnittymisprosentteja. Työssä pysyminen ei onnistu, jos nuoren terveys ja sosiaaliset suhteet ovat retuperällä, koulutustaso on heikko tai kotoa saa matkaan köyhät eväät. 

Surullisinta on kuulla nuorten tiedostavan nykymenon ja kuntien resurssipulan. He saattavat miettiä, onko heidän pahaolonsa riittävän huono esimerkiksi mielenterveyspalveluiden saamiseen. Moni arvioi liian kauan itsekseen, miten vakavilla oireilla voi saada hoitoa, talousneuvontaa tai muuta apua elämänsuunnan kadotessa näkyvistä.

Nuoria virtaa ammattijärjestöistä harrastusjärjestöihin ja tulevaisuus on reaali- ja virtuaalimaailman rajalla yhden asian liikkeissä. Niissä toiminta on nopeaa ja joustavaa. Toiminta voi olla myös varsin lyhytkestoista ja radikaalia sopien monen nuoren sirpaleiseen tulevaisuudenkuvaan. Ja nämä radikaalin toiminnan hetket menestyjät ja luuserit voivat jopa ajoittain jakaa.

Euroopassa on jo koettu osin hallitsemattomia nuorten kapinaliikkeitä ja kansannousuja. Usein eurooppalaisilla ilmiöillä on vuoden parin viive ennen niiden rantautumista Suomeen. Nuorten voimakasta kansannousua meitä setä- ja tätihenkilöitä kohtaan siis odotellessa – jollei meitä saada sitä ennen uskomaan, ettei yhtään pilalle mennyttä nuorta ole. 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.