Kuva: Canva

Olen vähätellyt nuorempia hoitajia

Olen joskus sortunut vähättelemään nuorempia hoitajia. En ole tehnyt sitä tahallani, mutta ymmärrän nyt, ettei asenteeni ole tuntunut oikeudenmukaiselta. Harmittaa näin jälkikäteen vietävästi.

Jokainen meistä on ollut ensimmäistä päivää töissä. Sydän pamppaillen ja vähän hermostuneena. Ehkä potien huijarisyndroomaa ja miettien, miten tulee selviämään ensimmäisistä työvuoroista valmiina hoitajana.

On ollut tosi epäreilua, että olen huokaissut mielessäni, ettei tuosta arasta hoitajanalusta ehkä ole tähän työhön. Tietenkin olen toivottanut hänet tervetulleeksi töihin. Ohjannut ja perehdyttänyt häntä ammattilaisen ottein parhaani mukaan. Ollut tukena ja auttanut, jotta työt tulevat tehdyksi.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Mutta.

Asenteeni on ollut väärä. Olen ollut turhan vaativa, arvostellut häntä mielessäni liian kärkkäästi ja hoputtanut kiirepäivinä häntä tekemään liikaa. Unohtanut, että jokainen on hyvä jossain ja siksi teemme töitä tiimissä. Todellisuudessa hoitajavuosiltaan nuorempi kollegani on pessyt minut mennen tullen vaikkapa tietojärjestelmien käytössä.

Vasta hoitoalalle tullut on esittänyt hyviä kysymyksiä, jotka ovat kyseenalaistaneet tapani tehdä hoitotyötä. Se on ollut todella tärkeää oman ammatillisen kehittymiseni kannalta. Olen usein ohjatessani tai perehdyttäessäni oppinut uutta. Helposti kokeneena hoitajana kun sokeutuu toistamaan samoja ratoja työssään.

Olen pitänyt siitä energiasta, jota nuori hoitaja tuo työyhteisöön. Silti vähän tuhahdellut uusille tiedoille ja yli-innokkuudelle, joita hän on tuonut mukanaan työpaikalle. Olenko silloin kunnioittanut erilaisuutta työpaikalla? Muistanut, että olen itse kyseenalaistanut kaiken ja halunnut muuttaa palan maailmaa paremmaksi valmistuttuani sairaanhoitajaksi. En ole.

Olen liian vähän muistanut kannustaa nuorempaa hoitajaa silloin, kun asiat ovat menneet nappiin työpäivän aikana. Vaivoin joskus kätkenyt turhautumisen, kun asiat eivät ole sujuneet totuttuun tapaan. En usko, että kukaan oppii sillä tavoin nauttimaan hoitotyöstä, pääsee mukaan työporukkaan tai hänen ammatillisuutensa vahvistuu.

On turha yrittää sanoa nuoremmalle hoitajalle, että älä välitä meistä kokeneemmista kollegoista. Eihän se ole ratkaisu mihinkään. Ratkaisu on, että minun asenteeni häntä kohtaan muuttuu.

Ongelmana on, että jos opiskelijoiden ja hoitajien vaihtuvuus ja sairauslomat ovat työyksikössä nopeita ja jatkuvia, niin minä uuvun jatkuvaan perehdyttämiseen. Kannan huonoa omaatuntoa siitä, ettei niin tietenkään saisi olla. Tämä on laajempi kysymys alan vetovoimasta, pitovoimasta ja hoitajapulasta. Minä ja nuorempi kollegani tunnemme sen tällä tavoin nahoissamme.

Keikkasairaanhoitajana joskus kokemani hoitajakollegani vähättely on osunut omaan nilkkaan. Osassa keikkapaikkoja minut otetaan vastaan hienosti. Perehdytetään, autetaan ja ollaan iloisia, että hoitajatiimiin on saatu sijainen. Toisissa työpaikoissa on vastassa päinvastainen tervetulotoivotus ja nihkeämmin sujuva työvuoro.

Mitä olen tästä kaikesta oppinut? Olen vähätellyt aiemmin nuorempia hoitajia. Jatkossa oman asenteeni on muuttava.

Lue myös: Seiso hoitajakollegasi puolella

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Mainos
Mainos