Kuva: Pixabay

Opiskelijoiden oikeus lomaan kohun keskellä

Miksei opiskelijoilla ole oikeutta lomaan ja loma-ajan toimeentuloon? Näin kysyi Suomen ylioppilas­kuntien liiton edustajat julkaisemassaan tiedotteessa. Kannanottoa seurannut eritemyrsky somessa, ja opiskelijoiden kutsuminen muun muassa syöttöporsaiksi, ei yllättänyt ketään.

Yllättävää oli, että median edustajat tarttuivat kiivaasti näppäimistöön. Monelta toimittajalta ei juuri sympatiapisteitä opiskelijoille herunut. Mediassa vedettiin myös mutkia suoriksi oikein urakalla. Opiskelijoita piikiteltiin ilkeästi yksinkertaistamalla loma-ajan toimeentulo. Kannanotto haluttiin tulkita niin, että opiskelijat vaativat palkallista kesälomaa veronmaksajien piikkiin.

Eivätkö työt kelpaa ja kyllä ennenkin on tehty töitä opiskelun ohella, viisasteltiin vastakommenteissa. Närkästyneenä tivattiin, miten etuoikeutetuilla opiskelijoilla on edes pokkaa esittää kesälomavaatimuksiaan. Julkaistussa tiedotteessa ei tosin ajettu kolmen kuukauden palkallista kesälomaa.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Kritisoijilta jäi huomaamatta, että osa korkeakoulussa opiskelevista paiskii vuosien ajan tauotta hommia joko koulunpenkillä tai töissä. Lopuille töitä ei löydy mistään, eikä opiskelupaikka tarjoa kaikille riittävästi opintoja kesäkaudelle. Ilman opintotukea tai palkkaa olisi nostettava koko opintolaina ja tili tyhjäksi ennen kuin voi viimeisenä oljenkortena anoa rahaa peruselämiseen toimeentuloluukulta.

Monet opiskelijat velkaantuvat, koska rajattu opinto-oikeus on lisännyt painetta valmistumisesta. Tukikuukausia on vähennetty vuoden 2014 jälkeen 70:stä kuukaudesta 54:een. Samaan aikaan yhä useampi eli joka kolmas korkeakouluopiskelija kärsii mielenterveyden ongelmista. Kannanoton perimmäisenä tavoitteena olikin ajaa perustuloa, joka ulottuisi myös opiskelijoihin. Vastaehdotuksena julkisuudessa kuultiin esimerkiksi mielenterveyspalveluiden parempaa saatavuutta ja opiskelijoiden tulorajojen nostamista.

Ostovoiman heikennyttyä suhteessa palkkoihin ja eläkkeisiin monessa perheessä ja suvussa eletään jo valmiiksi tiukoilla. Voi olla siis kohtuuton vaatimus, että opiskelija saa vanhemmilta tai isovanhemmilta riittävästi taloudellista tukea pärjätäkseen. Opiskelijat myös tekevät töitä ja valmistuvat hyvin epävarmoille työmarkkinoille. Juuri aloittaneen palkka voi olla pitkään minimi tai nollatuntityösopimuksen varassa. Eikä edes korkeakoulututkinto takaa tänä päivänä työpaikkaa.

Onko todella niin, ettemme suo opiskelijoille riittäviä hengähdystaukoja? Emme voi sanoa, että koulutusleikkaukset ovat ainakaan helpottaneet opiskelijoiden ja opettajien asemaa korkeakouluissa. Ne ovat tarkoittaneet muun muassa karsittuja lähiopetustunteja ja lisää itse opiskeltavia kursseja ja niiden osia. Siinäkään mielessä luennoilla aikanaan istuneiden minun nuoruudessani-jauhajien realiteetti ei vastaa nykymenoa.

Ehkä tämä on kliseisesti sanottu, mutta nuorissa on tulevaisuus. Erityisesti tällaisessa vähäisen syntyvyyden maassa. Siksi voisimme kerrankin aidosti kuunnella, kun huomattava osa fiksuista opiskelijoista kertoo, etteivät he jaksa paahtaa luomassamme oravanpyörässä.

Keskustelu tulisi ainakin viedä takaisin raiteilleen eli inhimilliseen tukijärjestelmään. Tarvitaan järjestelmä, joka joustaa opiskelijan tilanteen mukaan, tukee hänen mielenterveyttään ja mahdollistaa riittävät palautumisajat. Ei ole mitään järkeä vetää opiskelijaa niin tiukoille, että hän polttaa itsensä loppuun jo ennen työuransa alkamista.

Lue myös: Onko hoitajan oma mielenterveys kunnossa? 

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Kommentit

Käyttäjän Kollega Kolmonen kuva

"Kyllä sitä nuorena jaksaa!" Näin yleensä parikymppiselle, jopa kolmekymppiselle, on pruukattu kommentoida jos on huokaillut tiukkoja työvuoroputkia, vapaapäivättömiä ja lomapäivättömiä määräaikaisuuden ketjutuksia. Älä valita, olethan nuori, sinun kuuluu jaksaa. Jos et, sinussa on jotain vialla. "Odotapas vain kun tulet tähän ikään.." Kirjoittamattomia sosiaalisia normeja vain.
Käyttäjän Jan Holmberg kuva

Ihan totta. Ikään kuin ikä olisi universaali tae jaksamisesta ta jaksamattomuudesta. Sopivan paikan tullen taas ilkutaan, etteivät nuoret nykyisin enää jaksaisi tehdä mitään. Tämä asenne näkyy sitten loppuun palamisina ja voi olla yksi masennus- ja ahdistuslukuja selittävä tekijä. 

Käyttäjän Taija Vidén kuva

Itse opiskelin työni ohessa sairaanhoitajaksi. Säästin jokaisen kesälomani harjoitteluihini. Eli en pitänyt kesälomaa siis ollenkaan koko opiskelujeni aikana. Pahimmillaan tein reilut 6 viikkoa harjoittelua Niin, että kävin myös omassa työssäni( lähihoitajana kotihoidossa) että vapaa päiviä ei tuona aikana ollut yhtään. Nyt olen jo valmistunut ja tänä kesänä vietän pitkästä aikaa 4 viikkoa kesälomaa. Se mitä minulle tuosta seurasi on lähinnä se, että en osaa nyt lomalla ollessani rentoutua ja rauhoittua vaan koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain. Niinkään en ole tuntenut itseäni väsyneeksi. Itse halusin opiskella työni ohessa, joten siitä en valita. Asenne oli vain oltava oikea opiskelujeni ajan ja ajattelinkin, että ei näin mennä loppuelämää. Olen jo yli 40 , eli en siis mikään nuori opiskelija ollut. Mutta suosittelen pidettäväksi jonkin pituisen loman opiskelujen ohessa. Ihan jo senkin vuoksi, että ns. tekeminen jää päälle ja käy jonkinasteisella ylikierroksilla muutoin. Toki ehkä sekin voi olla tiedostamaton oire loppuunpalamisesta.
Mainos
Mainos