Onko hoitajan oma mielenterveys kunnossa?

Millaisella tolalla ovat hoitajien omat mielenterveystaidot? Tätä kysymystä harva kuulee työpaikallaan. Hoitotyö on monimutkaistunut, vaatimukset koventuneet ja aivotyö lisääntynyt. Hoitajalta edellytetään helposti sataprosenttista suoritusta, iloista palveluasennetta ja lähes talkoohengellä jatkuviin tehostamistoimiin ja koulutuksiin osallistumista. On revettävä tekemään, ajattelemaan, ohjaamaan ja neuvottelemaan yhä useampaa asiaa yhtä aikaa. Ja tahti kiihtyy.

Työtä on viime vuodet kehitetty, tehostettu ja hiottu viimeiseen pisaraan saakka. Merkityksellistä työtä, potilaskohtaloita ja läheltä piti -tilanteita hoitajan voi olla vaikea jättää pukukoppiin, ja vaihtaa kuin katkaisijasta mieli vapaalle. Monilla mittareilla mitattuna työelämä on silti parantunut viime vuosikymmenten aikana. Muttei henkisesti.

Mielenterveyden häiriöiden perusteella sairauspäivärahaa maksettiin viime vuonna 4,6 miljoonalta päivältä. Kasvua edellisvuodesta oli puoli miljoonaa päivää. Yli 74 000 työikäistä sai sairauspäivärahaa mielenterveyden häiriöiden vuoksi. Luvussa on kasvua edelliseen vuoteen huimat 27 prosenttia. Mielenterveyden häiriöt ovatkin työkyvyttömyyseläkkeiden yleisin syy. Joka päivä yhdeksän ihmistä jää Suomessa eläkkeelle pelkästään masennuksen vuoksi.

Valehtelisin, jos väittäisin ettei edellä mainituissa luvuissa ole mukana yhtään hoitohenkilökunnan edustajaa. Ainakin kunta-alan sairauspoissaolotilastojen ykköspaikoilla komeilee lisääntyvä joukko hoitajia. Onko hoitotyön tehostaminen siis jo mennyt yli inhimillisen sietokyvyn?

Voi tietenkin olla, että työntekijöiden haavoittuvuus on lisääntynyt tai sairauslomaa haetaan aiempaa helpommin. Ollaan siis herkempiä hoitotyön tekemisen, johtamisen, työilmapiirin tai oman jaksamisen epäkohdille. Onko se huono asia, jos hoitajat vaativat työnantajalta, ennaltaehkäiseviltä toimenpideohjelmilta ja työhyvinvoinniltaan enemmän kuin aiemmin? Mene ja tiedä.

Mielenterveysbarometristä selviää, ettei mielenterveyden ongelmista kerrota yleensä mielellään työkavereille. Enemmistö uskoo, että sen vuoksi voi menettää työpaikkansa, asemansa tai arvostuksensa töissä. Moni hoitaja jääkin mieluummin sairauslomalle tai pois töistä, kun jatkaa riippakivenä hoitotyön tiimin reessä. Onko meillä varaa siihen, että hoitajista alkaa tällä vauhdilla tulla vajaatyökuntoisia mielenterveyspotilaita?

Vastaus on liian usein selvä. Tehotyöpaikoilla ei ole varaa pitää puolikuntoisia hoitajia. He jäävät muiden jalkoihin, hidastavat työntekoa ja voivat kiristää työilmapiirin viulunkieleksi. Työn tuottavuus kärsii ja työkuorma kasaantuu kohtuuttomasti muille. Näin kävi yhdellä työpaikalla, vaikka kyse oli vain hoitajan normaalin suorityskyvyn vaihtelusta eli ohimenevästä elämänkriisistä. Lisääntyvä hoitajapula saanee tosin päät kääntymään tässäkin asiassa.

Hoitajat tarvitsisivat positiivisen mielenterveyden ohjelman. Siinä treenattaisiin tavoitteellisesti omia mielenterveystaitoja hoitotyön tekemisen ja siitä palautumisen näkökulmasta. Ohjelman tulisi sisältää muun muassa ennaltaehkäisynä mielenterveyttä tukevat tehtäväjärjestelyt, työyhteisön vuorovaikutuksen kehittämisen ja keinot työperäisen stressin vähentämiseen. TY­HY- ja TYKY-ra­hojenkin käyt­töä voisi työpaikalla yhä enemmän suunnata tukemaan mielen­ter­veyttä.

Haitallista kuormitusta tulisi tarkastella entistä enemmän mielenterveyden näkökulmasta ja satsata hyviin työoloihin. Tulisi myös puhua epäasiallisen kohtelun ehkäisystä, siihen puuttumisesta ja tehokkaista ratkaisumalleista. Silloin yksi keskeinen kysymys on, millaista on hoitajan työpaikalla hyvä johtaminen ja mukaansatempaava yhteisöllisyys.

Lopuksi tulisi miettiä, miten otetaan vastaan hoitaja, joka on ollut pois töistä hänen mielenterveyttään järkyttäneistä syistä. Jokaisen tulisi tietää, miten suhtautua sairauslomalta töihin palaavaan työkaveriin, jollei se ole jo itsestään selvää. Yhdessä työterveyshuollon kanssa olisi taas syytä pohtia, onko työpaikalla mahdollista sopeuttaa työtilanne palaavan hoitajan sen hetkiseen työkykyyn.

Sitten vielä hyvä uutinen. Mielenterveyden edistäminen työpaikalla on inhimillistä ja taloudellisesti kannattavaa. Siksi yhä useamman hoitajan kannattaa työnantajansa kanssa miettiä toimivia mielenterveyden edistämisen keinoja ja käytäntöjä työpaikalle. Keskustelun voi aloittaa vaikkapa tutustumalla Työturvallisuuskeskuksen Tue mielenterveyttä työssä -verkkosivuihin. 

Lue myös: Kunnioittamani esimiehen läksiäisissä. 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.