Kuva: Canva

Tältä hoitajasta tuntuu, kun työyksikkö suljetaan

Hoitajapula on johtanut ongelmiin ympäri Suomea. Työyksiköitä ja potilaspaikkoja on jouduttu sulkemaan tai vähentämään. Miltä tuntuu, kun hoitajan työyksikkö suljetaan?

Keskustelin asiasta hoitajakollegoideni kanssa, joilla on aiheesta omakohtainen kokemus. Sulkuaalto oli pyyhkäissyt heidän työyksikkönsä yli. Osan mielestä työpaikan sulku tuntui luovuttamiselta.

Hoitajat ovat tehneet työnsä tunnollisesti. Taistelleet hoitamiensa ihmisten puolesta riittämättömien resurssien keskellä. Hoitajapulassa he ovat jääneet tuplavuoroihin, tehneet enemmän kuin olisivat kyenneet ja osa ollut jo pitkään lopen uupunut.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Hoitajakollegoideni tunnelmia kuvaa myös pettymys. He manaavat, ettei hoitajia kuunneltu ajoissa. Hoitajat viestivät vuosikausia, ettei paikkakunnalle saada pian ketään näin olemattomilla työsuhde-eduilla ja tällä palkalla. Sitä huutoa ei kuultu, ja sitten tapahtui pahin mahdollinen. Ammattitaitoisia tulijoita ei enää ollut.

Mitä hoitamilleni ihmisille tapahtuu, kysyi keskusteluidemme aikana moni hoitaja huolissaan. Miten esimerkiksi ikääntynyt tai kehitysvammainen sopeutuu uuteen paikkaan, jos sellainen jostain löytyisi? Jos hoitajan valtaa välillä olo pelinappulana olosta, niin miltä tämä kaikki tuntuu heistä? Niistä ihmisistä, joista hoitaja lupasi pitää huolta.

Hoitajapula voi tuntua etäiseltä, kun siitä lukee iltapäivälehtien otsikoista. Sairaanhoitajana en itsekään täysin ymmärtänyt pula-ajan vakavuutta. Kuunneltuani työyksiköiden lähdön tunnelmia ymmärrän paremmin, mistä on kyse. Sitä hetkeä, jolloin suojakäsineet riisutaan tutussa työyksikössä viimeisen kerran.

Hoitajapula uhkaa meitä kaikkia vauvasta vaariin. Päivystykset ruuhkautuvat entisestään, terveyskeskusten vastaanottoajat vähenevät ja hoitojonot erikoissairaanhoitoon kasvavat. Ei auta, että miljardeja maksaneet sairaalarakennukset, huipputeknologia ja digihoitopolut on tehty. Ne eivät toimi ilman terveysalan suurinta ammattiryhmää, hoitajia.

Edellä mainituista asioista huolimatta osa hoitajista oli sulkupäätöksestä helpottunut. Kun hoitajan työyksikkö suljettiin, niin paniikinomainen tunne katosi vapaa-ajalla. Enää ei tarvinnut juosta karkuun jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta mieli täynnä keskeneräisiä asioita.

Paitsi ehkä seuraavassa työpaikassa.

Hoitajapulaan ei ole lähitulevaisuudessa luvassa helpotusta. Se tarkoittaa, että hoitaja saa kyllä töitä, mutta kiire ei katoa alalta mihinkään.

On hyvä muistaa, että nyt työvuoroista puuttuvat hoitajat ovat tehneet valtava määrän tehtäväsiirtoja, joilla sote-alan työnantajat ovat säästäneet pian pari vuosikymmentä. Eläköityvien ja alaa vaihtavien hoitajien mukana ei lähde vain tietotaitoa. Samalla hoitoalalta katoaa oman työnsä lisäksi muun muassa sihteerin, kokin, siistijän, pyykkääjän, korjaajan ja talonmiehen tehtäviä paikanneita hoitotyön ammattilaisia.

Muutama tuhat hoitajaa ulkomailta ovat vain pisara hoitajapulameressä. Lakiin kirjatut hoitajamitoitukset ovat kädenojennus vain osalle hoitajista ja suitsivat hoiva-alan työnantajia. Ne eivät valitettavasti ratkaise vielä koko hoitoalalla mitään, koska jo nyt hoitajien työyksikköjä suljetaan.

Hoitajien työolosuhteiden ja palkan nostaminen tälle vuosisadalle ratkaisee hoitajapulassa. Ne lisäävät veto- ja pitovoimaa, alleviivaavat hoitajakollegani. Heille maistuu hoitotyö, mutta ei oman terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella. Siksi keskusteluissamme toistuu usein sama teema. Onko meillä lopulta hoitajapula vai työnantajapula

Lue myös: Hoitajapula – tähän on nyt tultu
 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Mainos
Mainos