Vastapäätä junassa istui kaksi naista. He keskustelivat omasta työpaikastaan. En voinut olla kuulematta keskustelua. Mieleeni jäi toisen naisen sanat. Hänen työpaikallaan on niin paljon oheistoimintaa, ettei varsinaisia omia töitä ehdi enää tehdä.
Mietin omaa työtäni, ja totta se on. Työhöni liittyy paljon kaikenlaista oheistoimintaa, joka ei suoranaisesti liity työhöni. Niitä ovat muun muassa jonkun tutkijan tutkimuslomakkeiden jakaminen ja kerääminen asiakkailta, asiakkaiden ohjaaminen oikeaan paikkaan tai roskasähköpostien deletoiminen. Puhumattakaan kokouksista, joissa minun ei tarvittaisi tai ainakaan niihin ei tarvitsisi matkustaa. Voisin jälkikäteen lukea kokousmuistion tai klikata itseni hetkessä etäyhteydellä kokoustilaan.
Miten paljon työssä onkaan keskeytyksiä ja turhaa työtä päivän mittaan? Pahinta on ihmisten ahtaminen avokonttoreihin tai pieneen hoitajien kansliaan. Vaaditaan lehmän hermot, että kykenee niissä olosuhteissa keskittymään työhönsä.
