Kuva Unsplash / Danny G

Kun työ kuormittaa, on hyvä pysähtyä miettimään

Tehohoitotyö on stressaavaa, kuormittavaa ja haastavaa. Stressiä aiheuttaa moni asia, ja usein stressi on kasaantunutta eli monia pieniä asioita on kerääntynyt päällekkäin.

Kuormitusta kerryttää ihan perustehtävä: ihmiskohtalot ja kilpajuoksu kuoleman kanssa. Osaamisvaatimukset ovat korkealla ja vastuuta on paljon. On haastavaa pysyä ajantasaisen tutkimustiedon ja hoitosuositusten ja -linjausten mukana samalla kun päivittää jälleen kerran laitepassiaan, lääkeosaamistaan tentin muodossa ja harjoittelee simulaatiossa sydänpysähdyksen hoitoa.

Uskon samankaltaisia haasteita ja kokemuksia olevan myös muualla erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa. 

Työnohjauksissa moni kertoo työyhteisön eli työkavereiden olevan tärkeä tuki ja jaksamisen apu työssä. Kuormitus kevenee, kun on kollega, jolle puhua asiasta ja joka ymmärtää juuri sen mistä puhut.

Kun työpaikan kulttuuri on avointa keskustelua tukeva ja erilaiset näkökulmat sallitaan, saavat työntekijät yhteisöstään valtavasti voimavaroja. Helposti ajaudutaan kuitenkin mustavalkoiseen ajatteluun, jossa erilaisille näkökulmille ei ole sijaa tai ne leimataan armotta vääriksi tai vastakkaisiksi.

Erilaisten näkökulmien ja kokemusten kuunteleminen ja vastaanottaminen voisi kuitenkin olla rikastuttavaa, ja niistä saattaisi jopa oppia jotakin. Ja palkintona tällaisesta tulee myös paremmin voiva työyhteisö. 

Mitä tapahtuu, kun jo valmiiksi kuormittavassa työssä työyhteisön yhteishenki alkaa rakoilla ja sen tuottama tuki jäsenelleen heiketä?

Työilmapiiri huononee ja erilaisia riitoja, suukopua sekä suoranaista kiukkua alkaa esiintyä työpaikalla.  Joskus tilanteet ajautuvat työpaikkakiusaamiseksi asti. Surullista, turhaa ja hajottavaa.

Uudet työntekijät ja opiskelijat huomaavat huonon työilmapiirin nopeasti, sillä ulkopuolisen näkökulma on objektiivisempi kuin sisällä työyhteisössä olevan. Tästä löytyy myös syy, miksi tiettyihin työpaikkoihin ei haluta töihin. Työntekijäpulassa kuormitus kasvaa ja ilmapiiri huononee entisestään. Ja näin noidankehä on valmis. 

Työpaikan kulttuuri ja työhyvinvointi on monisäikeinen asia, joiden korjaaminen ei käy sormia napsauttamalla. Ne eivät myöskään ole vain johtajien korjattavissa, vaan talkoisiin tarvitaan meitä yksilöitä, työntekijöitä.

Kun huomaa kuormittuvansa, oli asia sitten työstä lähtöisin tai siviilielämästä heijastuva, on hyvä pysähtyä pohtimaan, mikä kuormittaa. Mikä asia vaivaa minua? Miksi asia vaikuttaa minuun näin vahvasti? Onko minulla keinoja vähentää kuormitusta itse jotenkin? Miten työpaikkani, työyhteisöni voisi auttaa? Monesti ajatukset ovat kuitenkin aluksi melkoisen jumiutuneet ja jotenkin lukossa. Silloin keskustelu ulkopuolisen, objektiivisen ihmisen kanssa voi olla avuksi. 

Itse päädyin taannoin varaamaan ajan työterveyspsykologille, kun huomasin laineiden lyövän vähän liian isosti yli ja palautumisen huononevan. Keskustelu ihmisen kanssa, jolla ei ollut mielipidettä päätäni vaivaavasta asiasta oli helpottavaa. Sain reflektoida kokemuksiani sekä tunteitani rauhassa ammattilaisen kanssa. Löysin itsestäni luonteenpiirteitä, jotka selvästikin altistavat minua kuormittumiselle.

Lisäksi oli ihanaa, kun joku kuunteli hetken vain minua, ilman vastaväitteitä tai omaa mielipidettä.