Unsplash: Sandy Millar

Perheet ja lomat – toteutuuko työpaikoilla tasa-arvo?

Näin kesälomakauden kynnyksellä työntekijät jännittävät, millaiseen ajankohtaan kesäloman saa. Moni haluaisi loman heinäkuulle eivätkä kaikki tietenkään siihen voi lomaansa saada. Tämä asia harmittaa, puhututtaa ja aiheuttaapa se pientä kyräilyäkin työkavereiden kesken.

Omalla osastollani tehohoidossa kesälomat tiivistetään kesä-, heinä- ja elokuulle, ja käytössä on kiertävä vuorosysteemi. Elämäntilanteen tai perheasioiden takia voi pyytää loman siirtoa toiseen ajankohtaan kuin missä oma vuoro systeemin mukaan olisi. Usein esimerkiksi lasten koulutaipaleen aloitus elokuussa on syy siirtää kesäloma sinne. Tämä onnistuukin melko helposti, sillä osastollamme on paljon henkilökuntaa. Pienemmillä osastoilla tilanne on varmasti hankalampi. 

Moni muukin tärkeä ajankohta vuodessa on vapaapäivän arvoinen. Joulu, uusivuosi, vappu, juhannus. Rippijuhlat, häät, ylioppilasjuhlat ja erilaiset valmistujaiset. Nämäkin juhlat osuvat usein samoille viikonlopuille, joten jonkun on luovuttava vapaistaan toisen tarpeen edessä. Tärkeä kysymys onkin: kenen tarve on tärkeämpi kuin toisen? Tai ennemmin: kenen tarve arvotetaan toisen tarpeen yli ja miksi? 

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Joulunpyhät annetaan usein vapaaksi lapsiperheelliselle, ja onhan joulu lapsille tärkeä juhla. Ylioppilas- ja rippijuhlat kuuluvat ansiokkaasti juhlakalun vanhemmille. Hiihtoloma on lapsiperheellisten loma-aikaa ja kesällä päiväkotien tai koulujen kiinniolo määrittää monen kesälomien ajankohtaa. Äitienpäivä kuuluu äideille, isänpäivät isille se on selvä. Mutta miten toteutuu tasa-arvoisuus ja oikeudenmukaisuus? Aikamoinen palapeli lähijohtajille, jotka viime kädessä vastaavat kuitenkin osastojensa toiminnasta ja potilasturvallisesta miehityksestä. Jonkun on oltava töissä.

Olen itse ollut töissä ensimmäiset seitsemän työelämäni joulua. Hiihtolomalla olen lomaillut vain puolet viikosta, kerran. Äitien- ja isänpäiviä olen ollut töissä lukemattomat kerrat. Kaiken tuon olen tehnyt myös vapaaehtoisesti ja ymmärtäen lapsiperheellisten tarpeiden menevän minun edelleni. Lapsettomana ihmisenä minusta tuntuukin välillä vaikealle perustella omaa haluani olla vapaana tietty juhlapyhä tai haluttu ajanjakso. En voi perustella tarvettani sanalla ”lapset”, ja oma menoni tuntuukin yks kaks vähempiarvoiselta kuin kollegan.  

Suomalaisessa yhteiskunnassa ja työelämässä lapsiperhe, erityisesti heterovanhempien muodostama ydinperhe, on arvotettu korkealle. Esimerkiksi jo sana ”perhe” tuntuu automaattisesti käsittävän aina vanhemmat ja lapset. Esimerkkinä tästä on lause, jonka kuulen usein: ”Sinulla kun ei ole perhettä…” Kyllä minulla on perhe: puoliso ja minä. Siihen liittyvät myös puolisoni aikuiset lapset, omat sisarukseni perheineen sekä vanhempani. Minullakin on siis perhe, vaikkei lapsia olekaan. Perhe sanana ei ole yksiselitteinen. 

Erilaiset vapaajärjestelmät, työaikajärjestelyt ja poissaolot töistä lasten takia on muokattu hienosti lapsiperheitä tukemaan. Se on tärkeää, sillä työelämän yhdistäminen lapsiperhearkeen on monimutkaista ja raskastakin.

Emme kuitenkaan voi tulevaisuudessa enää ajatella perheen olevan suppeasti heteropariskunta ja pari muksua, sillä perhemuodot ovat moninaistuneet. Työelämän on vastattava tähän moninaisuuteen muovaamalla perhevapaasäädöksiään.

Vapaaehtoisen lapsettomuuden lisääntyessä myös lapsettomien tarpeita erilaisiin työaikajärjestelyihin ja vapaisiin on muovattava joustavammaksi. Työpaikoilla on opeteltava arvottamaan myös muunlaisia valintoja kuin lapsiperhe-elämää. Nämä tekijät tulevat olemaan myös yksi kilpailukykyisen työnantajan valttikorteista. 

Kommentit

Käyttäjän Sari kuva

Myös lapsettomalla on oikeus olla vapaalla juhlapyhinä. Meidän tiimissä ollaan vuorotellen töissä ja vapaalla esim, jouluisin.

Käyttäjän Vela kuva

Lapsettomalla on yhtä lailla oikeus olla vapaalla jouluna tai lomailla koulujen alkaessa. Ja ilman mitään muuta perustelua kuin että haluaa olla vapaalla ko. ajankohtana. Jos hankkii lapsia niin tiedostaa, että silloin on joko vapaat joskus kuten haluaa ja joskus ei. Tai sitten vaihtaa työpaikkaa sellaiseksi missä on vaikka pyhät vapaat. Lapset eivät ole mikään etuilukortti millä saa tallata lapsettomien ohi.

Käyttäjän Paula Kuuri kuva

Perheellisen vapaan tarpeessa ei ole kyse vanhemmista, äidistä tai isästä. Kyse on lasten parhaasta. Kyse on siitä onko lapsen etu, että he joutuvat viettämään juhlapäivät ja lomat ilman omia vanhempiaan. Haluatko sinä, jolla ei ole omia lapsia todella sitä, että joku lapsi joutuu ikävöimään vanhempiaan ja viettämään juhlat ja lomapäivät ilman omaa äitiä ja isää? Kaipaako sinun perheesi, mikä se sitten onkin, sinun niin paljon, että se menee lasten edun ja lasten parhaan ohi?

Käyttäjän Anne S kuva

Miksi minun lapsettomana pitäisi miettiä jonkun toisen lasten parasta, tunteita tai etuja?Kenenkään lapset eivät varmastikaan traumatisoidu siitä, jos äiti tai isä joutuu jättämään yhden juhlapyhän väliin. Uskoisin vuorotyötä tekevie perheissä olevan totuttu siihen, että vanhempi ei ole aina saatavilla. Löytyy varmasti niitäkin perheitä, jossa halutaan olla juhlapyhät töissä rahallisen korvauksen takia, vaikka lapsia olisikin.
Kysymys tässä on siitä, että myös lapsettomilla on perhe ja oikeus vapaisiin juhlapyhinä, lapset eivät ole vapaalippu etuoikeuksiin!

Käyttäjän Kaisa kuva

En koe että olen velvollinen asettumaan jokaisen työtoverini lapsen mielenmaisemaan. Se että minulla ei ole lapsia, ei mielestäni tarkoita sitä että olen samalla lupautunut olemaan 40 vuoden työurani jokaisen joulun, juhannuksen ja muut pyhät töissä, ettei muiden lapsille tule paha mieli. Työvuorokin kestää useimmiten vain sen 8 tuntia, eli myös lasten vanhemmat ehtivät vuoronsa jälkeen joulunviettoon. Jokainen meistä vuorollaan. Itse olen mielelläni joustava ja pyhiä töissä, ja soittelen kesälomani muiden kanssa, mutta en halua että se koetaan itsestäänselväksi tai yksinomaan minun velvollisuudekseni, vain sen vuoksi että halustani huolimatta koskaan saanut omaa lasta.

Käyttäjän Maire kuva

Kaikista paras on kiertävä lista, jota voidaan muokata sen mukaan, jos kaikille joihin muutos vaikuttaa sopii vaihto. Olen perheestä, jossa vanhemmat tekivät vuorotyötä ja voin sanoa, että lähes aina joulu, juhannus, pääsiäinen, syntymäpäivät jne jompi kumpi tai molemmat vanhemmista oli töissä, samoin kun koulujen lomien ajan. Meistä lapsista ei kenestäkään tullut rikkonaista eikä me koskaan itketty sitä kun äiti ja/tai isä oli töissä eikä juhlimassa meidän kanssa. Joten kiertävät listat niin, että jokaisella on mahdollisuus vapaaseen pyhinä ja lomakausina.

Mainos
Mainos