Empatia eli ihmistaju on todellinen työelämän supervoima. Kun ymmärtää toisten ihmisten tunteita ja ajattelua, vuorovaikutus sujuu paremmin. Liiallinen empatia voi kuitenkin johtaa empatiauupumukseen, jolloin ihmisten kohtaamisesta tulee kuormittavaa.
Jotta empatiauupumukselta voi välttyä, on syytä ymmärtää, mistä empatiassa pohjimmiltaan on kyse. Aivotutkija ja psykologian tohtori Katri Saarikiven mukaan kognitiivinen neurotiede määrittelee empatian taidoksi, joka auttaa poistamaan kitkaa ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta.
”Työelämässä empatian tarkoituksena on siis auttaa ihmisiä keskittymään itse päätehtävään.”
Saarikivi kuitenkin tietää, että ihmisillä on paljon virheellisiä käsityksiä empatiasta. Sitä saatetaan pitää esimerkiksi luonteenpiirteenä tai jatkuvana tunteissa vellomisena.
”Tosiasiassa empatiaa tarvitaan kaikkialla työelämässä. Ilman sitä hoitotyöstä, johtamisesta, päätöksenteosta tai neuvotteluista ei tulisi mitään.”
Empatian kolme puolta
Kognitiivisen neurotieteen näkemyksen mukaan empatia koostuu kolmesta eri puolesta: ymmärryksestä, kokemusten jakamisesta ja myötätunnosta eli empaattisesta motivaatiosta. Ymmärrys tarkoittaa sitä, että ihminen pystyy näkemään tilanteita toisen ihmisen näkökulmasta ja ymmärtää hänen mieltään.
”Hoitotyössä toisen mielen ymmärtäminen on olennaisen tärkeää, jotta vältytään väärinkäsityksiltä ja potilaalle tai asiakkaalle löytyy juuri hänelle toimiva ratkaisu.”
Kokemusten jakaminen alkaa yleensä tapahtua luonnostaan erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Kun ihmiset viettävät aikaa keskenään, aivoissa olevat peilineuronit alkavat samalla tahdistaa heidän sähköisiä rytmejään. Käytännössä esimerkiksi puhe- ja kävelyrytmi sekä sykevälivaihtelu alkavat etsiytyä samaan tahtiin.
”Tämä sama ilmiö tapahtuu yhtä lailla sekä ammatillisissa että yksityisissä vuorovaikutustilanteissa.”
Myötätunto eli empaattinen motivaatio tarkoittaa sitä, että ihminen nauttii aidosti toisen ihmisen auttamisesta.
Eri ihmisten välillä on suuri eroja niin ymmärryksessä, kokemusten jakamisessa kuin empaattisessa motivaatiossakin. Ne johtuvat muun muassa geneettisistä tekijöistä ja lapsuudessa opituista vuorovaikutusmalleista.
”Kaikkia näitä kolmea puolta kuitenkin tarvitaan, jotta vuorovaikutus onnistuu hyvin”, Saarikivi kertoo.
Kielteiset tunteet uuvuttavat
Vaikka empatia on kaikessa ihmistyössä olennaisen tärkeä taito, sillä on myös varjopuoli, jonka varsinkin hoitotyön ammattilaiset tuntevat. Jos ihminen altistuu pitkään toisten ihmisten kielteisille tunteille ja kärsimykselle, hän voi uupua. Silloin hän alkaa kärsiä empatiauupumuksesta.
Empatiauupumuksen riskiä lisää se, että toisten tunteet tarttuvat luonnostaan herkästi, jolloin hoitotyön ammattilainen ei pysty välttämään niitä. Jos ihminen on samalla itse kuormittunut, riski kasvaa entisestään.
”Kuormittuneena toisten ihmisten kielteisiä tunteita voi olla vaikea kohdata, koska silloin ei ole voimia käsitellä niiden herättämiä tunteita itsessä.”
On empatiaa pitää itsensä empaattisena.
Toinen empatiauupumuksen riskiä lisäävä tekijä on taipumus syyllistää itseään herkästi. Hoitotyön ammattilainen voi kokea syyllisyyttä esimerkiksi siitä, että hänellä itsellään menee hyvin, kun potilaalla menee huonosti.
Toimintakykyisenä pysymisen kannalta on tärkeää palautua riittävästi ja purkaa erilaisia tilanteita toisten ammattilaisten kanssa.
”Kannattaa muistaa, että empatiaa on myös pitää itsensä empaattisena. Omasta jaksamisesta huolehtiminen on olennaisen tärkeää kaikessa auttamistyössä.”
Empatiauupumuksen oireet ovat hyvin samanlaisia kuin muussakin työuupumuksessa. Fyysisesti se voi oireilla esimerkiksi unettomuutena, päänsärkynä tai muina kipuina, muistiongelmina ja keskittymisvaikeuksina. Psyykkisesti se taas saattaa aiheuttaa esimerkiksi ärtyneisyyttä, masentuneisuutta, toivottomuutta ja näköalattomuutta.
”Lisäksi aikaisemmin vahvana ollut empatiakyky voi tuntua katoavan kokonaan. Silloin mikään ei ehkä tunnu enää miltään.”
Erota empatia ja myötätunto
Työterveyspsykologi, kouluttaja ja tietokirjailija Ronnie Grandell lähestyy empatiauupumusta psykologian näkökulmasta. Hänen mukaansa empatiauupumuksen riskiä voi pienentää erottamalla empatia ja myötätunto toisistaan ja harjoittamalla niistä nimenomaan myötätuntoa.
”Empaattinen ihminen pystyy ymmärtämään, mitä toinen tuntee. Jos toisen tunteet ovat kuitenkin hyvin voimakkaat, ne voivat ikään kuin jäädä omaan kehoon, jolloin työpäivän jälkeen olo on aivan poikki.”
Buddhalaiset munkit kuvailivat, että pelkän empatian kokeminen oli hyvin uuvuttavaa, kun taas myötätunnon kokeminen vahvisti heitä.
Myötätuntoinen ihminen pystyy myös aistimaan toisen tunteita, mutta hän ei jää pelkästään kokemaan niitä. Myötätuntoon kuuluu myös kokemus toiveesta, että toisen kärsimys voisi lievittyä ja hänellä voisi käydä hyvin.
”Empatian ja myötätunnon eroa on tutkittu muun muassa buddhalaisilla munkeilla. He kuvailivat, että pelkän empatian kokeminen oli hyvin uuvuttavaa, kun taas myötätunnon kokeminen vahvisti heitä.”
Tutkimukset myös osoittivat, että myötätunnon kokeminen kytki päälle eri aivoalueita kuin empatian kokeminen. Myötätunnon kokeminen herätti muun muassa enemmän myönteisiä tunnetiloja, aktivoi parasympaattista hermostoa ja rauhoitti sisäistä uhkakokemusta.
”Jo muutaman viikon myötätuntoharjoittelu voi vaikuttaa kohtaamisiin niin, että oma vointi kevenee ja tilanteissa on helpompi olla läsnä.”
Ota tunteeseen etäisyyttä
Ronnie Grandell on perehtynyt erityisesti itsemyötätunnon harjoittamiseen. Hän pitää sitä tehokkaana työkaluna, jonka avulla hoitotyön ammattilaiset ja ammattiauttajat voivat kohentaa omaa jaksamistaan.
Ammattiauttajien jaksamista tutkittaessa on havaittu, että mitä enemmän he kokivat myötätuntoa myös itseään kohtaan, sitä tyytyväisempiä he olivat elämäänsä.
”Myötätuntoisesti itseensä suhtautuvat muun muassa nukkuivat paremmin, ja heidän oli hieman helpompi olla kontaktissa muiden kanssa.”
Grandellin mukaan itsemyötätuntoa voi harjoittaa sekä työpäivän aikana että sen jälkeen tarpeen mukaan. Työpäivän aikana sitä voi harjoittaa esimerkiksi miettimällä, mistä kielteisissä ajatuksissa tai haastavissa tilanteissa pohjimmiltaan on kyse.
”Jos esimerkiksi mieleen tulee ajatus, että olen huono, kun en pysty auttamaan tarpeeksi, tilanteeseen kannattaa ottaa hieman etäisyyttä.”
Joskus potilas voi esimerkiksi olla hyvin vaativa, ja hänen kaikkia tarpeitaan voi olla mahdotonta täyttää kiireen keskellä. On myös luonnollista, että vaativa tai muuten vaikeasti hoidettava potilas voi herättää turhautumisen tunteita. Oma tunne kannattaa kohdata avoimesti itseä syyllistämättä.
”Omassa mielessään voi vaikka sanoa, että onpa inhimillistä tuntea näin. Sen jälkeen voi miettiä, mistä tunne kertoo.”
Kun huonommuuden tunteeseen saa hieman välimatkaa, voi esimerkiksi oivaltaa, että kyse on vain hetkellisestä tunteesta, joka menee ohi.
Vaativa potilas saattaa myös joskus muistuttaa jotain toista ihmistä, jonka kanssa on aikaisemmin elämässä ollut ristiriitoja.
Tunteiden huomaaminen mahdollistaa sen, että niistä voi päästää tietoisesti irti.
Jos työpäivän jälkeen olo on hyvin uupunut, kannattaa pysähtyä miettimään, kantaako toisten ihmisten tunteita edelleen mukanaan. Tunteiden huomaaminen mahdollistaa sen, että niistä voi päästää tietoisesti irti. Jos taas olo on riittämätön, on hyvä miettiä, mitä haluaisi sanoa esimerkiksi työkaverille vastaavassa tilanteessa.
”Itsemyötätunnossa on usein kyse siitä, että saa johonkin vaikeaan tilanteeseen tai tunteeseen toisenlaisen, armollisemman näkökulman.”
Grandell myös muistuttaa, että kuormittuminen on hoito- ja auttamistyössä inhimillinen ilmiö, jota moni kohtaa jossain vaiheessa työuraansa. Tutkimusten mukaan empatiauupumus liittyy keskimäärin enemmän työn rakenteellisiin tekijöihin – kuten työn kuormittavuuteen ja taukojen mahdollisuuteen – kuin yksilön ominaisuuksiin.
”Uupumus kannattaa ottaa rohkeasti puheeksi oman esihenkilön ja työterveyden kanssa.”
Lisätietoa myötätunnon harjoittamisesta: Ronnie Grandell: Itsemyötätunto, Tammi 2015. Paul Gilbert: Myötätuntoinen mieli – Sopusointuisen elämän tie, Viisas Elämä 2015.
