Joka neljäs Helsingin kaupungin suun terveydenhuollon työntekijä on kokenut uhka- ja väkivaltatilanteita työssään viimeisen vuoden aikana. Eniten väkivaltaa kokivat hammashoitajat (33 prosenttia) ja suuhygienistit (25 prosenttia) ja vähiten hammaslääkärit (23 prosenttia).
Suun terveydenhuollossa on vähemmän väkivaltaa kuin sosiaali- ja terveydenhuollossa Suomessa keskimäärin. Suun terveydenhuollossa on kuitenkin tutkittu asiakasväkivaltaa vähän, vaikka Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollossa väkivaltaisten tilanteiden määrä on kaksinkertaistunut vuosien 2006 ja 2015 välillä.
Tilanne käy ilmi tutkimuksesta, jossa yhdistettiin kaupungin raportointijärjestelmien, Kunta10-kyselyn sekä kaupungin sisäisen kyselyn tulokset.
Suun terveydenhuollossa asiakasväkivaltaan syyllistyvät joko potilas tai hänen saattajansa, joka useimmiten on potilaan huoltaja. Potilas aiheutti 82 prosenttia väkivaltatilanteista ja saattaja 16 prosenttia. Huoltaja käyttäytyi väkivaltaisesti yleensä tilanteessa, jossa potilaan hoito eteni toisin kuin huoltaja toivoi. Kyse saattoi olla esimerkiksi ajan peruuntumisesta tai hoidon rajaamisesta.
Suurin osa (76 prosenttia) uhka- ja väkivaltatilanteista luokiteltiin henkiseksi väkivallaksi. Fyysistä väkivaltaa oli 24 prosentissa ilmoituksista. Fyysinen väkivalta oli esimerkiksi tavaroilla heittelyä ja paikkojen rikkomista.
Fyysinen väkivalta tapahtui erityisesti hoitotoimenpiteiden aikana, mikä selittyy tutkijoiden mukaan loogisesti sillä, että mahdollisuus suulliseen häirintään on hoidon aikana vaikeaa. Suullinen häirintä painottui tutkimuksessa esimerkiksi odotushuoneeseen ja puhelimeen.
Väkivaltaan myötävaikuttivat ilmoittajien mielestä vuorovaikutuksen ongelmat, kuten kielimuuri, aiempi väkivaltahistoria ja päihtymys.
Tutkijat toteavat, että työpaikalla on oltava valmius välittömään jälkihoitoon. Lisäksi he kehottavat pitämään työympäristön turvallisena, syrjimättömänä ja hyväksyvänä, minkä on todettu suojaavan sosiaalityöntekijöitä ja lähihoitajia väkivaltatilanteiden lisääntymiseltä.
Tutkijat muistuttavat myös, että murto-osa väkivaltatilanteista päätyy raportointijärjestelmiin. Näin siksi, että työntekijät kokevat ilmoittamisen turhaksi.
