Kun hammas reikiintyy tarpeeksi pitkälle, hammasydin eli pulpa tulehtuu. Kariesbakteerit siirtyvät syvästä reiästä hammasytimeen ja tulehduttavat sen. Hammasydin voi tulehtua myös suuren lohkeaman, iskun tai voimakkaan purentarasituksen takia.
Hoitamaton tulehdus voi levitä juuren kärkeen, sen ympäristöön ja jopa leukaluuhun. Jos tulehdus jatkuu pidempään, kudokset voivat mennä osittain tai kokonaan kuolioon eli nekroosiin ja tulehdus voi levitä juuren ympäristöön.
Joskus hammasytimen tulehdus etenee varsin oireettomasti. Silloin tulehdus voi levitä juurenkärjen ulkopuolelle hammasta ympäröivään luuhun ja se huomataan vasta myöhemmin oireiden ilmaantuessa tai röntgentutkimuksessa.
Juurihoidolla hammas voidaan pelastaa, mikä on yleensä poistoa parempi vaihtoehto. Samalla estetään bakteerien leviäminen.
”Juurihoito on paras vaihtoehto, jos hampaan kruunuosa on kunnossa”, sanoo kariologian ja endodontian professori Leo Tjäderhane Helsingin yliopistosta.
”Jos kruunu on pahasti tuhoutunut, hampaan kokonaisennuste on huono. Tällöin hampaan poisto voi olla paras vaihtoehto.”
Suotta huono maine
Juurihoidon aluksi hammas tutkitaan, röntgenkuvataan ja tarvittaessa puudutetaan. Röntgenkuvasta näkee, onko tulehdus hävittänyt luuta juuren kärjestä.
Hammaslääkäri poraa hampaan kruunuosaan avauksen, josta hän pääsee käsiksi ydinonteloon ja juurikanaviin. Hampaan ympärille asetetaan Kofferdam-kumi metallikiinnikkeiden avulla. Kumi suojaa hammasta syljeltä ja estää lääkeaineita päätymästä suuonteloon. Tämän jälkeen hammaslääkäri puhdistaa juurikanavat tulehtuneesta kudoksesta juurikanavaneuloilla ja desinfioi juurikanavat bakteerittomaksi.
Puhdistuksen jälkeen hammaslääkäri täyttää juurikanavat bakteereita tuhoavalla lääkeaineella.
Juurihoidolla on turhaan huono maine kivuliaana ja pitkänä toimenpiteenä. Juurihoitoon liittyvää kipua pelätään, mutta kipu on kyselytutkimuksen mukaan vähäisempää kuin potilaat alun perin pelkäsivät, minkä ansiosta tulevat juurihoidot pelottavat vähemmän.
Toimenpide on kivuton puudutuksen ansiosta, ja joskus valmista tulee jopa yhdellä käynnillä. Tavallisesti tarvitaan 2–3 hoitokäyntiä, sillä takahampaissa on yleensä vähintään kolme juurikanavaa. Niiden hoito vie enemmän aikaa kuin yksijuuristen etuhampaiden.
Kun juurihoito on kesken, hammas halkeaa tavanomaista helpommin ja siksi sitä on varottava kovaa purtaessa.
Viimeisellä hoitokerralla juurikanavaontelo täytetään juuritäytemateriaalilla. Tarvittaessa juurikanavaan asennetaan lasikuitunasta, jotta paikka pysyy paremmin paikallaan. Kun bakteerit on saatu poistettua juurikanavista, paranee myös luussa oleva, tulehduksen aiheuttama muutos ja alueelle kasvaa uutta luuta.
Lopuksi hammaslääkäri paikkaa tai kruunuttaa hampaan. Hammas voi olla muutaman päivän arka tai hellä. Kyseessä on elimistön normaali puolustusreaktio, joka menee itsestään ohi.
Juurihoito voidaan tarvittaessa uusia.
”Yleisin uusinnan syy on se, että juuren kärjen alueen tulehdus ei ole parantunut kunnolla”, Leo Tjäderhane sanoo.
Ennaltaehkäisevästi hoito voidaan uusia silloin, kun hampaaseen pitää rakentaa silta tai kruunu.
”Hammaslääkäri ei halua myöhemmin joutua poraamaan kruunun tai sillan läpi.”
Hyvä ennuste
Juurihoidetun hampaan ennuste on Leo Tjäderhanen mukaan hyvä.
Ensimmäinen seurantakäynti tehdään viimeistään vuoden kuluttua. Juurihoito on onnistunut, kun hammas on oireeton, hampaan alueella ei ole turvotusta tai muuta tulehdukseen viittaavaa, hampaalla voi purra ja juuren kärjen alue näyttää röntgenkuvassa terveeltä.
Ensisijaisesti hammas pyritään aina säilyttämään. Ennen kuin hammas poistetaan, tulee miettiä myös sitä, onko poistettava hammas tarpeen korvata, ja jos on, miten se korvataan.
”Hammasrivin viimeistä hammasta ei välttämättä tarvitse korvata.”
Suurin osa potilaista valitsee hampaan poiston sijasta oman hampaan säilyttämisen ja juurihoidon. Juurihoito voi tuntua kalliilta, mutta silti halvemmalta kuin implantti tai muu proteettinen hoito.
”Implantti vaatii tehokasta omahoitoa ja hammaslääkärikäyntejä etenkin, jos potilaalla on taipumusta parodontiittiin”, Leo Tjäderhane muistuttaa.
Lähteinä käytetty: Käypä hoito, Hammaslääkäriliitto ja Potilaan lääkärilehti
