Edunvalvontavaltakirjassa valtuuttaja nimeää valtuutetun ja määrittelee, mitä asioita tämä voi hoitaa. Valtuutetuksi valitaan henkilö, johon valtuuttaja luottaa.
Edunvalvontavaltuutusta varten on hyvä miettiä valmiiksi ainakin kolme luotettavaksi kokemaansa henkilöä: edunvalvontavaltuutettu, toissijainen valtuutettu ja varavaltuutettu.
Valtakirjassa voi viitata myös mahdolliseen hoitotahtoon. Hoitotahdossa ihminen ilmaisee, millaista hoitoa hän haluaa tilanteessa, jossa ei itse pysty ilmaisemaan tahtoaan.
2. Kuka voi tehdä?
Edunvalvontavaltuutuksen voi tehdä täysi-ikäinen, joka ymmärtää valtuutuksen sisällön ja merkityksen. Jos ihmisellä on esimerkiksi alkava muistisairaus, valtuutuksen liitteeksi kannattaa pyytää lääkärinlausunto. Lausunto todistaa, että valtuutuksen antaja ymmärtää riittävän hyvin edunvalvontavaltuutuksen tekemisen merkityksen.
Edunvalvontavaltuutusta ei voi tehdä, kun ihminen ei enää ymmärrä sen merkitystä.
3. Avuksi asiantuntija
Jokaisen valtuutus on yksilöllinen, joten apuna kannattaa käyttää asiantuntijaa. Apua voi kysyä esimerkiksi oikeusaputoimistosta, asianajotoimistosta, lakiasiaintoimistosta tai pankista.
Edunvalvontavaltuutuksen tekeminen maksaa yleensä noin 100–600 euroa.
Edunvalvontavaltakirjaa voi tehdä useamman alkuperäisen kappaleen, joista yhden voi antaa valtuutetulle. Alkuperäinen valtakirja toimitetaan Digi- ja väestötietovirastoon siinä vaiheessa, kun valtuutettu hakee sille vahvistamista.
4. Helpompi vaihtoehto
Edunvalvontavaltuutus on eri asia kuin edunvalvonta. Edunvalvonnassa Digi- ja väestötietovirasto tai tuomioistuin määrää ihmiselle edunvalvojan. Edunvalvojan määrääminen on edunvalvontavaltuutusta raskaampi ja byrokraattisempi tapa.
Asiantuntijana johtava asiantuntija Suvi Malinen Digi- ja väestötietovirastosta.
