Syntymävaurioiden määrä puolittui 20 vuoden aikana – terveydenhoitajat ja diabeteskätilöt avainasemassa

Syntymävauriot vähenivät, vaikka keisarileikkausten määrä pysyi melko vakiona, kertoo väitöstutkimuksen tehnyt synnytyslääkäri Maiju Kekki.

Kuvateksti
Maiju Kekki iloitsee siitä, että vastasyntyneiden syntymävauriot ovat vähentyneet, vaikka monien riskitekijöiden esiintyvyys on kasvanut.
Kuva: Riina Peuhu

Väitöstutkimuksesi mukaan syntymävaurioiden määrä puolittui tutkimusjakson 1997–2017 aikana 3,4 prosentista 1,7 prosenttiin. Yksittäisistä vauriotyypeistä eniten vähenivät solisluun murtumat ja olkahermopunoksen vauriot. Mitä muita syntymävaurioita esiintyy ja miksi?

Vastasyntyneelle saattaa tulla esimerkiksi pinnallinen pään alueen verenpurkauma tai vakavammissa tapauksissa aivoverenvuoto.

Sikiöön kohdistuu synnytyksen aikana monenlaisia voimia. Syntymävaurioriskiin vaikuttavat sikiön ja synnyttäjän synnytyskanavan kokojen epäsuhta, virheet lapsen tarjonnassa eli asennossa synnytyskanavassa ja synnytyksen aikaiset ongelmat, joiden vuoksi syntymää joudutaan avustamaan. Myös synnyttäjän diabetes, kohdun supistuspoikkeavuudet ja sikiön verenvuodoille altistavat sairaudet vaikuttavat asiaan.

Mitä raskaana olevien ja synnyttäjien kanssa työskentelevät ammattilaiset voivat tehdä, jotta syntymävauriot vähenisivät edelleen?

Perusterveydenhuollossa tehtävä elintapaohjaus ja diabeetikoiden hyvä hoito on erittäin tärkeää. Synnyttäjän raskausdiabetes on vauvan solisluun murtumalle altistava riskitekijä, ja raskausdiabetes on yleistynyt. Jos sokeritasapaino on huono, se saattaa näkyä sikiön suurena kokona, mikä taas voi lisätä riskiä syntymävaurioille.

Valtaosalle raskausdiabeetikoista ei aloiteta lääkehoitoa vaan ravitsemushoito. Sen ohjaus on terveydenhoitajien ja diabeteskätilöiden vastuulla. He ovat tehneet hyvää työtä: syntymäpainoltaan yli 4 000 grammaa painaneiden vauvojen määrän väheneminen selittää todennäköisesti ainakin osittain sitä, että solisluun murtumat ovat vähentyneet.

Kätilöt hoitavat valtaosin synnytykset, joissa vauvan hartioiden ulosautto on vaikea. Näihin tilanteisiin liittyy solisluun murtumia tai olkahermopunoksen vaurioita. Tilanteiden varalta on hyödyllistä harjoitella.

Potilasohjauksessa on hyvä muistaa, että syntymävauriot eivät aina ole ennakoitavissa tai estettävissä. Syntymävaurioita todetaan myös ongelmattomasti sujuneiden synnytysten jälkeen.

Miksi kiinnostuit tutkimaan juuri tätä aihetta?

Yksinkertaisesti siksi, että tutkimusryhmään tarvittiin mukaan synnytyslääkäriä. Oli mukava lähteä mukaan tutkimukseen, sillä sen lähtöasetelma oli mielenkiintoinen. Monissa maissa syntymävaurioiden väheneminen on yhdistetty siihen, että keisarileikkauksia tehdään enemmän, mutta me tiesimme, että Suomessa keisarileikkausten määrä oli tutkimusaikana aika lailla vakio. Olikin yllättävää, että syntymävaurioiden määrä oli vähentynyt.

Vastasyntyneen syntymävaurio voi aiheuttaa perheelle huolta, lapselle kipua tai esimerkiksi käden toiminnan ongelmia. Siksi aiheen tutkiminen on tärkeää.

Maiju Kekki on naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Hänen väitöstutkimuksensa voi lukea täältä.