Psykiatrinen sairaanhoitaja Aino Laine on ollut toivuttuaan rinnallakulkija apua tarvitseville.
Espoolainen Aino Laine, 33, ajatteli parikymppisenä, että kemia on hänen juttunsa. Hän oli opiskellut diplomi-insinööriksi ja teki väitöskirjaa orgaanisen kemian alalta. Se jäi kuitenkin kesken, kun tieteellinen ura alkoi tuntua merkityksettömältä.
Aino piti välivuoden ja lähti miehensä mukaan Yhdysvaltoihin, jonne tämä oli saanut työkomennuksen.
Miettimisaika ja etääntyminen tutuista kuvioista antoivat voimaa alanvaihtoon.
Kemian opinnoissa Ainoa olivat kiinnostaneet lääkkeiden vaikutukset ihmiseen. Mielessä häivähti lääkärin ammatti. Pitkät opiskelut eivät kuitenkaan enää houkuttaneet, joten Aino pyrki ja pääsi kouluttautumaan sairaanhoitajaksi. Hän ajatteli, että siinä ammatissa olisi vaihtoehtoisia, merkityksellisiä urapolkuja ja osaamista saisi käyttää laajasti.
Viikoittainen kotiapu auttoi selviytymään arjesta.
Opinnot taukosivat vuonna 2017 esikoisen syntymään. Tuore äiti alkoi tuntea olonsa alavireiseksi. Pahimpina päivinä oli vaikea nousta sängystä ylös.
”Kun vihdoin ymmärsin tarvitsevani apua, pääsin onneksi nopeasti juttelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Viikoittainen kotiapu auttoi selviytymään arjesta ja antoi mahdollisuuden keskittyä omaan hyvinvointiin.”
Aino sai synnytyksen jälkeiseen masennukseen mielialalääkityksen ja lopulta myös Kelan tukeman psykoterapian kolmeksi vuodeksi.
”Vointini kohosi etenkin silloin, kun pääsin pois kotiympäristöstä opintoihini liittyvälle harjoittelujaksolle. Sen mahdollisti puolisoni pitämä isyysloma.”
Kun toive toisesta lapsesta heräsi, Aino huomasi pelkäävänsä synnytystä todella paljon.
”Pelko oli niin voimakas, etten edes halunnut jättää pois ehkäisyä.”
Koska Aino ei ollut raskaana, neuvolasta ei saanut apua, vaikka juuri sinne hänet olisi terveysasemalta passitettu.
”Onneksi päädyin ymmärtäväisen lääkärin vastaanotolle aivan toisen pulman vuoksi. Hän kirjoitti minulle lähetteen synnytyspelkopoliklinikalle.”
Kävi ilmi, että kivunlievitys oli ollut riittämätöntä ja tiedonkulku kangerrellut minun ja henkilökunnan välillä.
Siellä käydyt keskustelut avasivat esikoisen syntymään liittyneitä hetkiä.
”Koska istukka ei ollut irronnut, vatsaani oli paineltu tosi kovaa. Yllättäen minut oli viety leikkaussaliin. Kun heräämössä kyselin, missä vauvani on, tuntui, ettei kukaan osannut vastata.”
Aino kävi kätilön ja lääkärin kanssa läpi imukuppisynnytystään, joka oli kestänyt pitkään. Pelkoja hän työsti erityisesti kätilön tuella.
”Kävi ilmi, että kivunlievitys oli ollut riittämätöntä ja tiedonkulku kangerrellut minun ja henkilökunnan välillä. Traumaattinen synnytys oli ollut merkittävä tekijä masennuksen puhkeamiseen.”
Ainon saama tuki auttoi, ja perheeseen syntyi toinen lapsi vuonna 2020.
Seuraavana vuonna Aino otti yhteyttä Äimä ry:hyn ja ilmoitti kiinnostuksestaan vapaaehtoistoimintaan. Äimä antaa vertaistukea äideille, joilla on raskausajan masennusta, synnytyksen jälkeistä masennusta tai jotka ovat kokeneet vauva-ajan psykoosin.
Aino aloitti vertaisryhmän ohjaamisen viime vuoden syksyllä toisen ohjaajan kanssa. Samalla hän lupautui antamaan juttelutukea sitä kaipaaville puhelimitse, verkossa tai kasvokkain.
Neuvolan tiloissa pidettyyn ryhmään osallistui parhaimmillaan 11 äitiä.
”Yhdessä puhuimme esimerkiksi synnytys- ja imetyskokemuksista, arkeen voimia tuovista asioista sekä parisuhteen muuttumisesta lapsen myötä. Luottamuksellisessa ilmapiirissä osallistujat pystyivät sanomaan ääneen hyvin kipeitäkin asioita, kuten vilpittömän katumuksen siitä, että ylipäätään hankkiutui raskaaksi. Sellainen on aika vavahduttavaa kuultavaa.”
Vapaaehtoistoiminnan lisäksi Ainon vapaa-aikaan kuuluu yhteiskunnallista vaikuttamista, päätöksentekoa ja politiikkaa.
Keväällä 2022 Aino teki 60-prosenttisia työviikkoja kampanjoidakseen Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen vaaleissa ja sai aluevaltuutetun paikan.
”Tahdon saada parannuksia aikaan. Työpaikallanikin tuon herkästi julki epäkohtia, jos niitä huomaan.”
Energiaa lisää uusi työpaikka. Aino on pitänyt heinäkuun alusta lähtien psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanottoa Helsingissä Malmin terveysasemalla. Työaika on omasta toiveesta 80-prosenttinen.
”Tunnustelen vielä, onko kolmas vapaapäivä viikossa parempi kuin tasaisesti lyhennetyt työpäivät.”
Aino kertoo pitävänsä paljon nykyisestä työstään, jossa saa itse suunnitella työpäivänsä ja aikataulunsa.
”Tuntuu hyvältä saada täydesti omistautua vuorollaan yhden ihmisen kuuntelemiseen ja auttamiseen.”
1. Auttaminen. ”Vapaaehtoistoiminta ja lähimmäisten tukeminen ovat kuuluneet elämääni jo pitkään, tavalla tai toisella. Nyt autan mielelläni vertaisiani eli pienten lasten äitejä Äimä ry:ssä.”
2. Vaikuttaminen. ”Saan virtaa tuodessani julki epäkohtia, jotka vaativat korjausta. Siksi olen mukana politiikassakin.”
3. Liikunta. ”Kunnosta huolehtiminen ei ole ollut minulle luontaista, mutta onnekseni löydän aina vain enemmän iloa liikunnasta, kuten työmatkapyöräilystä.”
4. Laulu. ”Nautin laulamisesta kuorossa ja muissa kokoonpanoissa, ja yksityistunnit ovat auttaneet edistymään harrastuksessa ja antaneet siihen lisää virtaa. Jazzin laulaminen on erityisen ihanaa.”
