Krista Gröndahlin kipinä vanhustyöhön syttyi kotona Ahvensaaressa. Hän ja hänen veljensä olivat siellä saaren ainoat lapset.
Kun yläkoulu oli käyty, Krista Gröndahlin oli muutettava voidakseen jatkaa opiskelua. Hän on kotoisin kymmenen asukkaan Ahvensaaresta Turun saaristosta.
”Siellä ei opiskelumahdollisuuksia ollut. Peruskouluun Norrskatan saarelle kuljimme laivalla, lautalla tai taksiveneellä ja talvisin jäätä pitkin autolla tai moottorikelkalla.”
Krista haki ja pääsi Ahvenanmaalle laivasähköasentajakoulutukseen sekä Turkuun opiskelemaan merkonomiksi.
”Valitsin merkonomiopinnot, sillä Turussa sain asua mummolassa. Suoritin kaksoistutkinnon ja valmistuin ylioppilasmerkonomiksi 2010. Sain työpaikan vaatemyyjänä, mitä olin toivonutkin.”
Muutaman vuoden Krista myi vaatteita hypermarketissa. Työ myymälässä ja varastossa oli vaihtelevaa.
”Paljon asioita tapahtuu ennen kuin vaatteet päätyvät asiakkaiden ostettaviksi. Tavaroiden esille laittaminen oli inspiroivaa ja asiakaspalvelu lähellä sydäntäni. Kuormien purkaminen tuntui välillä raskaalta, ja sovituskoppien siivoamisesta en tykännyt. Moni ei vie sieltä vaatteita paikoilleen.”
Vähitellen Kristasta alkoi tuntua, että oma ammatti saattaisi lopulta löytyä harrastuksen kautta.
”Olin 15-vuotiaasta harrastanut vapaaehtoista meripelastusta, johon kuului myös ensivastetoimintaa.”
Ensivaste on osa ensihoitojärjestelmää. Sillä tarkoitetaan potilaan luokse lähetettävää lähintä yksikköä, joka kykenee aloittamaan peruselintoimintojen turvaamisen. Ensivasteyksikkönä voi toimia esimerkiksi meripelastusalus, jonka henkilöstö on koulutettu.
Krista haki Turkuun opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja pääsi sisään. Ensimmäinen harjoittelupaikka oli vanhuspuolella pitkäaikaisosastolla.
”Siellä mietin, että tämä ei kyllä ole yhtään oma juttuni. Halusin ensihoitajaksi.”
Neljäntenä harjoittelupäivänä Kristan ohjaaja pyysi hänet työpisteelleen keskustelemaan.
”Säikähdin, että olenko tehnyt jotain väärin. Ohjaaja kuitenkin totesi, että sinä olet niin reipas ja tulet meille kesätöihin. Ajattelin, että kyllä yksi kesä nyt varmaan sujuu. Mutta siitä se sitten alkoi: kokonainen ura ikääntyneiden parissa.”
Krista alkoi opintojen ohella tehdä töitä harjoittelupaikassaan ja oppi valtavasti. Kädentaitoja pääsi harjoittelemaan monipuolisesti.
”Oli peg-letkuja, cystofixia, verikokeita ja haavanhoitoa. Kun sitten menin työharjoitteluun kotihoitoon, huomasin, että sekin voisi olla kiinnostava paikka työskennellä.”
Tulevaisuuden suunnitelmat alkoivat muuttua.
”Minulla oli ollut kuva, että sairaalassa tai ensihoidossa työskentely olisi jotenkin coolimpaa kuin vanhuspuolella, mutta nyt vanhustyö alkoi kiinnostaa. Olin jo pienenä viihtynyt iäkkäiden seurassa, sillä minä ja veljeni olimme saaren ainoat lapset. Sain olla äitini mukana, kun hän kävi hoitamassa erään papan säärihaavoja. Jo silloin kiinnostuin haavanhoidosta.”
Nyt Krista työskentelee Turun kaupungin kotihoidossa ja kotipalvelussa.
”Työn ohella opiskelen ylempää ammattikorkeakoulututkintoa johtamisesta. Minulla on paljon ideoita siitä, miten vanhuspalveluja voidaan kehittää, kuinka palveluja kannattaa tuottaa ja miten tiedonkulkua muokata, jotta työn tekeminen helpottuisi.”
Aiemmista opinnoista ja työstä on ollut hyötyä.
”Olen oppinut budjetointia, markkinointia ja tietoteknisiä taitoja. Lisäksi tunnen erilaiset sukat, pohjalliset, pesuaineet ja taloustavarat. Siitä on vanhustyössä apua.”
Nykyisessä työpaikassaan Krista on saanut rakentaa ympärilleen mieleisensä tiimin. Toimintaa organisoidaan yhdessä kollegoiden kanssa.
”Meitä on kolme eri tiimiä ja vetäjää. Yhteistyö on tärkeää.”
Työpäiviensä aikana Krista on sekä toimistolla että kentällä.
”Asiakkaat ja heidän tarinansa elämästä ovat mahtavia. Koen suurta iloa, kun hoidon tarve ja toteutus kohtaavat. Asiakkaan hyvä olo voi olla pienestä kiinni.”
Toki hankaluuksia ja haastavaa pohdittavaakin on.
”Välillä on vaikeaa saada sijaisia. Toisinaan joudumme miettimään, sopisiko jokin muu hoitomuoto asiakkaalle kotihoitoa paremmin. Myös asiakkaan itsemääräämisoikeus ja omaisten mielipiteet täytyy ottaa huomioon.”
Krista ei vaihtaisi kotihoitoa enää ensihoitoon, mutta on sitä mieltä, että yhteistyötä esimerkiksi ensihoidon kanssa pitäisi tiivistää. Kotihoidon mainekin saisi parantua.
”Kotihoitoa pidetään huonona työpaikkana henkilöstöpulan takia. Eikä ihme, ettei lähihoitajia saada jalkautettua kotihoitoon, jos opiskeluaikanakin puhutaan niin paljon vain sairaalatyöstä. Kotihoito on kehittynyt paljon ja jatkaa kehittymistään.”
