Neljä pyörää ja ratti. Nämä auton oleellisimmat osat Annika Kotoneva oppi jo pikkuisena, kun hän oli ”isän tyttönä” mukana tämän lempiharrastuksessa.
”Isäni varusteli ja fiksaili autoja, joilla hän ajoi kilpaa jokamiesluokassa.”
Ihmiset
18.1.2023 | 14:26
Autoliikkeessä työskennellyt Annika opiskeli sairaanhoitajaksi: ”Sain auttamishaluni hyötykäyttöön”
”Olen saanut potilailta ihanaa vahvistusta siitä, että olen ihminen oikealla alalla”, Annika Kotoneva sanoo.
Kuvateksti
Ennen sairaanhoitajaopintojaan Annika Kotoneva työskenteli autoliikkeen varaosamyyjänä. Enimmäkseen hän palveli asiakkaita tiskin takana.
Kun Annikan motivaatio lukio-opintoihin lopahti, isä ehdotti tyttärelleen hakeutumista autoalan perustutkintoon, josta voisi valmistua varaosamyyjäksi. Idea meni läpi.
”Olin alasta oikeasti kiinnostunut ja innostunut, vaikka en tiennyt auton sisäkaluista juuri mitään. Siksi myyjän työhön suuntaava koulutus tuntui sopivalta”, hän naurahtaa.
Annika opiskeli motivoituneesti ja lähti opettajan vinkistä hakemaan harjoittelupaikkaa Seinäjoen suurimmasta autoliikkeestä.
”Tein siellä kaikki opintoihini liittyvät työelämäjaksot. Viihdyin hyvin. Heti valmistumisen jälkeen minut toivotettiin tervetulleeksi vakituiseen työhön.”
Asiakkaat kahta mieltä
Annika työskenteli varaosamyyjänä seitsemän vuotta. Työ oli suurimmaksi osaksi tuotteiden etsimistä eri automerkkien verkkopalveluista. Niitä hänen työnantajallaan oli käytössä kymmenkunta, ja jokainen oli omanlaisensa.
”Olin mukavassa työyhteisössämme ainoa nainen ja joukon nuorimmainen. Minulla oli tuoreimmat tietotekniikkataidot, joten sain kiitosta näppäryydestäni.”
”Henkilöstö kohteli minua muutenkin kuin kukkaa kämmenellä. Sain lämminhenkistä tukea ja apua aina, kun sitä tarvitsin.”
Asiakkaiden suhtautuminen oli sen sijaan kaksijakoista. Jotkut tahtoivat asioida nimenomaan nuoren naisen kanssa, mutta osalle tämä ei käynyt lainkaan, vaan he vaativat saada eteensä tutun miesmyyjän.
”Niissä tilanteissa kerroin ystävällisesti, että tahdon yrittää auttaa. Usein myös työkaverini tuli vakuuttamaan ja kiittämään asiakkaalle pätevyyttäni.”
Ilman varaosamyyjän koulutusta Annika ei olisi työssään pärjännyt.
”Autoissa on paljon erityisiä, merkkikohtaisiakin osia, joiden tehtävästä ja merkityksestä tulin oppineeksi paljon.”
Kuntosalin yrittäjä
Työ autoliikkeessä ei vienyt Annikan kaikkia paukkuja, joten vapaa-ajallaan hänellä riitti energiaa pyörittää kuntosalia silloisen elämänkumppaninsa kanssa.
”Minulla oli kova halu auttaa asiakkaita siellä, missä kulloinkin olin – sekä autoliikkeessä että kuntosalilla – joten tulin hankkineeksi myös personal trainerin koulutuksen.”
Taitekohta tuli vuonna 2019.
”Silloin oli pakko todeta, että toiminta oli taloudellisesti kannattamatonta ja pistää ovet säppiin. Olihan se surullinen käänne, jossa tuli hävittyä omaakin rahaa.”
Uudet suunnitelmat ja unelmat olivat kuitenkin jo alkaneet orastaa. Eteenpäin vievänä voimana oli halu auttaa ihmisiä.
Niin Annika päätyi sairaanhoitajaopintojen pääsykokeisiin. Kokeiden jälkeen tunteet olivat sekavat: osa tehtävistä oli tuntunut helpoilta, mutta muutamiin hän ei osannut vastata lainkaan.
”Huusin kotona ilosta ääneen, kun luin sähköpostistani tiedon valituksi tulemisesta.”
Paljon hyvää palautetta
Opiskeluaikanaan Annika teki ahkerasti sijaisuuksia Seinäjoen keskussairaalassa ja terveyskeskuksessa.
Valmistujaisia vietettiin joulukuussa 2022.
”Työnteko onnistui pitkälti monimuoto-opintojen ansiosta. Kun viikoittaiset parin päivän lähiopinnot olivat etukäteen tiedossa, pystyin ilmoittamaan esihenkilöille hyvissä ajoin, milloin pystyn tekemään vuoroja.”
Työyhteisöissä Annika on huomannut, että kaikkia asioita ei pääse treenaamaan opiskellessa.
”Opiskelijaa ei aina päästetä vastaamaan puheluihin. Myös osallistuminen potilaan jatkohoidon suunnitteluun moniammatillisessa tiimissä jää pintaraapaisuksi. Valmistuneelta näiden asioiden odotetaan sitten sujuvan muitta mutkitta.”
Tosityöelämän käynnistyttyä Annika on pursunnut hyvää mieltä ja iloa.
”Menneinä kuukausina olen saanut potilailta ihanaa vahvistusta siitä, että olen ihminen oikealla alalla. Autoliikkeen työkaveritkin näkivät asian samoin jo silloin, kun hain opiskelemaan hoitoalaa.”
Nyt Annika työskentelee sairaanhoitajan sijaisena vanhusten psykiatrisella osastolla.
”Erityisen palkitsevaksi koen työn silloin, kun onnistun herättämään potilaassa hyvän mielen.”