”Energiaa ja ideoita riittää” – Hammashoitaja Pauliina Kukkonen haluaa kääntää katseensa adhd:n vahvuuksiin
Lapsipotilaita hoitava hammashoitaja Pauliina Kukkonen ei epäröi heittäytyä lapsen maailmaan. Hän sai adhd-diagnoosin aikuisena.
Kuvateksti
Pauliina Kukkonen tykkää lajeista, joissa virtaa adrenaliini. Hän hyppii usein lastensa kanssa kotipihan trampoliinilla.
Kuva: Antti Ekola
Hammashoitaja Pauliina Kukkonen, 33, on jo autossa matkalla kotiin varoittanut, että hänellä riittää juttua vaikka kokonaisen lehden tarpeiksi – sen verran puhelias hän on.
Omakotitalon eteisessä on seuraavan päivän Jalasjärven kouluvierailua varten kookas muovikassi, josta pilkottavat jättimäiset hampaat ja hammasharja. Tänään Pauliina on ollut Ilmajoella ajanvarauksessa. Kolmas toimipiste, jossa hän työskentelee, on Kurikassa.
Työ hammashoidossa Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella on monipuolista, ja se sopii Pauliinalle. ”Taisin kirjoittaa työhakemukseen, että kun löytää aikuisena unelmatyönsä, se on kuin löytäisi kätketyn aarteen.”
Pauliinalla on hiljan diagnosoitu adhd, joka näkyy impulsiivisuutena ja hyperaktiivisuutena. Häntä kyllästyttää, että adhd:stä kerrotaan usein selviytymistarinoita, jotka ruokkivat negatiivista leimaa. Moni on jo saanut kotona ja koulussa ominaisuudestaan riittämiin huonoa palautetta.
Hänestä on aika nostaa esiin adhd:n vahvuuksia, sillä niitä tosiaan löytyy. ”Adhd on kuin kolikko, jolla on kaksi puolta. Ei ole toista ilman toista. Voit päättää itse, kumpaa puolta ruokit. Näetkö negatiiviset vai positiiviset puolet.”
Ryhmä Haulta saatu tehtävä
Hammashoitajana Pauliina pääsee hyödyntämään monia adhd:n suomia vahvuuksia kuten vilkasta mielikuvitustaan.
Hän tekee yhtenä työtehtävänään itsenäisesti hammastarkastuksia lapsille. Koska kotonakin on pieniä lapsia, hän on dinosauruksien, ninjojen ja Ryhmä Haun erikoisasiantuntija eikä pelkää heittäytyä lapsen maailmaan. ”Saatan sanoa ennen hammastarkastusta, että pentupoppoon johtaja Riku on antanut minulle tämän tehtävän.”
Hän haluaa tehdä tilanteesta vähemmän pelottavan, mutta valehdella ei pidä.
”Lapselle pitää sanoa reilusti, jos toimenpide tuntuu. Voin sanoa, että tuntuu hetken ikävältä, mutta selviät siitä. Jos valehtelee, että ei satu yhtään, menettää luottamuksen.”
Elämännälkäni on suuri. Haluan tehdä, nähdä ja kokea.
Pauliinan mielestä hänellä on maailman parhaat esihenkilöt.
”Jos olen toiminut harkitsemattomasti, esihenkilöt ovat suhtautuneet jämptisti, mutta lempeästi. He ovat nähneet myös vahvuudet, joita minulla on. Energisyyttä ei ole nähty negatiivisena.”
”Innostun helposti, mutta osaan myös harkita. Välillä haalin liikaa tekemistä. Elämännälkäni on suuri. Haluan tehdä, nähdä ja kokea.”
Nelikäsityöskentelystä hammaslääkärin kanssa hän pitää, koska siinä on oltava jatkuvasti valppaana. Jos Pauliinan pitää odotella pitkään, keskittyminen saattaa herpaantua.
”Voin huonosti, jos tekemistä ei ole riittävästi. Luultavasti se johtuu adhd:stä. On monta tapaa tehdä työ hyvin, erilaisuus työyhteisössä on rikkaus. Minun tapani on vain yksi tapa eikä muita parempi.”
Ennen oli vain on ja off
Kun Pauliina aloitti adhd-lääkityksen, hänestä tuntui, että hän pääsi viimein kuljettajan penkille omassa elämässään. ”Sain kontrollin tunteen elämästäni. Ennen minulla oli vain asennot on ja off.”
Hän pelkäsi, kärsisikö hänen ydinpersoonansa lääkkeistä. Leikkaisivatko ne osan persoonasta? Niin ei onneksi käynyt.
”Minulla on käynyt onni, että lääkitys sopii näin hyvin. Kaikille oikean lääkityksen löytäminen ei ole helppoa. Lääkityksen ansiosta saan tuumaustauon. Ennen suustani tuli tekstiä niin nopeasti, etten aina itsekään tajunnut.”
Pauliina kipaisee laittamaan valmiiksi ladatun pesukoneen päälle. Kotona ovat myös Pauliinan puoliso Lauri ja perheen kuopus. Esikoinen on kaverilla kylässä.
Kotoisin Pauliina on Keravalta, mutta hän on asunut Seinäjoella jo yli kymmenen vuotta. ”Tämä on eri maailma kuin pääkaupunkiseutu. On ihan tavallista, että käyn naapurissa lainaamassa esimerkiksi kuivahiivaa. Meillä on ollut vaikka koko kadun grillijuhlia.”
Diagnoosi on auttanut Pauliinaa ymmärtämään itseään paremmin.
Suu on herkkä alue
Työssään Pauliinan on helppo ottaa puheeksi hankalatkin asiat.
”Vanhempien jaksamisen vaikeudet näkyvät lapsen suussa. Lapsen voi pukea vaikka kuinka hienosti, mutta hampaita ei saa kuntoon viidessä minuutissa. Minua ei pelota kysyä jaksamisesta, ei yhtään.”
15-vuotiaat ovat hänestä haastavimpia potilaita. ”Annan hyvää palautetta kunnolla, kun sellaiseen on aihetta. Yksi nuori kertoi, että perhe osti sähköhammasharjan heti vastaanoton jälkeen. Sanoin, että elän sillä loppuvuoden.”
Hammashoitopelosta Pauliina päätyy juttelemaan usein myös ajanvarauksen yhteydessä. Hän on huomannut, että moni häpeää hampaitaan ja sitä, että on päästänyt ne huonoon kuntoon. Pauliina tunnistaa hammashoidossa ja ensihoidossa paljon samaa – kummassakin tilanteessa ihminen on haavoittuvainen.
”Asiakasta pitää aina kunnioittaa. Suu on herkkä alue, tosi henkilökohtainen.”
Pauliina ei myöskään helposti jäädy. Päiväkotivierailulla eräs lapsi sanoi käyttävänsä hampaiden pesussa kusta. Pauliina kommentoi, että tosiaan, sitä on historian saatossa käytetty, mutta sittemmin on keksitty hammastahnat.
”Ymmärrän esimerkiksi aistiyliherkkiä lapsia todella hyvin. Hammastahna voi maistua liian voimakkaalta. Maistatan joskus, kumpaa puhdistuspastaa käytän. En hätkähdä, vaikka lapsi olisi todella vilkas. Suhtautumiseni voi olla vanhemmalle valtava huojennus.”
Energinen varsinkin aamuisin
Pauliinan adhd ei ollut yllätys. Adhd kulkee usein suvussa.
Tutkittavaksi Pauliina halusi, koska hänellä oli töissä haasteita ihmissuhteissa. ”Sanon asiat usein ääneen ennen kuin ajattelen. En silti missään nimessä halua loukata. Olen sanonut työparille, että sano, jos sinun pitää keskittyä, niin olen hiljaa, mutta suomalaisen ei ole helppo sanoa toiselle, että suu kiinni.”
Työpaikalla Pauliina on kertonut diagnoosistaan, jos se on luontevasti tullut puheeksi. Hän ei halua sitä salailla.
Olen energisimmilläni aamuisin. Kyllä siinä on varmaan ollut välillä esimerkiksi ambulanssissa työkavereilla kestämistä.
Pauliina on tietoisesti opetellut kuuntelemista ja sitä, että antaa toiselle suunvuoron. Ennen hammashoitajan työtä hän on työskennellyt ambulanssissa ja kehitysvammaisten parissa.
”Olen energisimmilläni aamuisin. Kyllä siinä on varmaan ollut välillä esimerkiksi ambulanssissa työkavereilla kestämistä. Arvostan, että kanssani on oltu pitkämielisiä. Toisaalta ajattelen, että se olen minä ja olen ihan hyvä tällaisena kuin olen.”
Pauliinan äiti oli havainnut lapsessaan jotakin erityistä jo varhain, mutta 1990-luvulla ei varsinkaan tyttöjen adhd:tä useinkaan huomattu.
”Jos olisin saanut diagnoosin aiemmin, olisin ymmärtänyt itseäni paremmin. Olisin kaivannut tukea rakentavaan kanssakäymiseen. Sosiaalisissa suhteissa minulla oli ongelmia alakoulusta asti. En vaikka käsittänyt, että ei tunnu kivalta, jos ensin leikin toisen kaverin kanssa, mutta kun joku muu alkaa kiinnostaa, jätän hänet siihen ja lähden seuraavan matkaan. Minulla on ollut hetkiä, jolloin olen miettinyt, miksi olen tällainen. Kyllä haasteita saa myös surra.”
Kouluaineissa Pauliina on aina pärjännyt, sillä tarkkaavaisuuden vaikeuksia hän pystyy kompensoimaan. Pauliinalle on helppoa, jos puhekaveri puhuu nopeasti ja eläväisesti. Keskittymiskyky saattaa kadota, jos toinen puhuu verkkaisesti.
”Vuosia kestänyt koulukiusaaminen peruskoulussa iskosti ajatuksen, että olen jotenkin vääränlainen. Olen kuitenkin opetellut ajattelemaan, että adhd ei ole valuvika – en ole ’maanantaikappale’.”
Kummitäti vessareissulta
”En ole tehnyt isoja päätöksiä nopeasti, paitsi avioliittoni”, sanoo Pauliina ja nauraa.
Pauliina ja Lauri menivät naimisiin kymmenen kuukauden seurustelun jälkeen. Pauliina oli silloin vasta 20-vuotias ja Lauri 18. He tapasivat yhteisen kaverin luona.
”Olen sanonut joskus lapsille, että ajattelin heti siellä kaverin luona Tampereen Tammelassa, että voisin mennä iskän kanssa naimisiin.”
Lauri opiskeli heidän tavatessaan Seinäjoella ensihoitoon suuntautuvaksi lähihoitajaksi. Pauliina muutti perässä ja aloitti myös lähihoitajan opinnot.
”Kun menee nuorena naimisiin, on kuin ostaisi sian säkissä. Ihminen muuttuu vielä niin paljon. En ihmettele, että monet niin sanotusti kasvavat erilleen. Toiseen ja myös itseensä pitää tutustua aina vain uudestaan.”
Pauliina tutustuu ihmisiin helposti. Esimerkiksi kuopuksensa kummitädin hän on tavannut julkisessa vessassa.
”Minua kiinnostaa erilaisten ihmisten todellisuudet, dialogia tarvitaan. Ei auta jumiutua pelkkiin omiin ympyröihinsä. Tämä on hyvä muistaa töissäkin. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita. Ei esimerkiksi mielenterveysongelmainen jätä hampaitaan laiskuuttaan pesemättä.”
Pauliina käyttää toisinaan leikkisiä ammattiinsa liittyviä korviksia ja sukkia. Hän toivoo, että ne helpottavat lapsiasiakkaiden jännitystä.
Erilainen mutta hyvä polku
Alun perin Pauliina haaveili koreografin ammatista. Hänen äitinsä oli nuorena ammattitanssija Kansallisbaletissa, ja Pauliina oli harrastanut tanssia pitkään. Lukiossa haave hautautui. Hän lähti Tampereelle opiskelemaan matkailualaa, mutta jätti opinnot kesken, ja tapasi sitten Laurin.
”Tämä ei ole se polku, jota suunnittelin, mutta se on hyvä polku, koska olen nyt onnellinen. Jos minulla ei olisi adhd:tä, elämäni ei olisi tällainen.”
Omille lapsilleen Pauliina on sanonut, että ihmisten aivot toimivat eri tavoilla ja että äidillä sille on nimikin: adhd.
”Vauhtini voi välillä olla kova, mutta onneksi siihen on myös ulkoinen jarru Lauri.”
Parhaiten Pauliina pääsee irti arjesta ilma-akrobatiassa. ”Ennen harrastin aikuisten cheerleadingia, mutta rikoin polveni. Vaihdoin sitten turvallisempaan lajiin”, hän vitsailee.
Ilma-akrobatiassa kuuden metrin korkeudessa on pakko keskittyä. ”Kaipaan adrenaliinia.”
Pauliinan perimästä kolme neljäsosaa on Laatokan Karjalasta. Joskus hän miettii, mikä osuus sillä on hänen luonteeseensa. ”Minulla on aina ollut olo, että olen syntynyt väärään maahan, koska olen niin epäsuomalainen: halaan herkästi ja olen kova puhumaan. Kun olen nähnyt, millaisia karjalaiset voivat olla, olen ymmärtänyt paremmin, miksi olen tällainen.”
Adhd
Terveyskirjaston mukaan adhd on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Sen oireita ovat liiallinen tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus (ylivilkkaus, hyperaktiivisuus) ja impulsiivinen eli hetken mielijohteista syntyvä käytös.
Eri oireiden yhdistelmät ovat yksilöllisiä: toisilla voi korostua erityisesti tarkkaamattomuus, toisilla yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Joillain voi olla enemmän tai vähemmän kaikkia näitä oireita.
Oireyhtymä liittyy aivojen tarkkaavuutta ja vireystilaa säätelevien hermoverkkojen häiriintyneeseen kehitykseen.
Adhd:n esiintyvyys lapsilla ja nuorilla on 4–7 prosenttia ja aikuisilla 2–3 prosenttia.
