Vertikaalikankailla treenaaminen vaatii paljon voimaa ja kehonhallintaa. ”Jo ilmaan nouseminen oli aluksi hankalaa”, sanoo Saara Sarajisto. Kuva: Pia Inberg

Ilma-akrobatia irrottaa työmurheista väkisin – jo oikean ja vasemman erottaminen vaatii keskittymistä

Terveydenhoitaja Saara Sarajisto innostui pari vuotta sitten ilma-akrobatista.

Saara Sarajisto, 27, ottaa molemmin käsin tukevan otteen viisi metriä pitkästä vertikaalikankaasta ja kiskoo itsensä käsi- ja jalkavoimin katonrajaan. Matkalla ylös hän tekee kankaasta erilaisia ylös kipuamista helpottavia sidontoja ja ristejä raajojen ja selän ympärille.

Ylhäällä Saara päästää itsensä putoamaan hallitusti, jolloin osa kankaan sidonnoista aukeaa. Se näyttää kauniilta ja hiukan pelottavaltakin.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

”Tykkään pudotuksista tosi paljon, sillä koen silloin hetken vapauden ja painottomuuden tunnetta, ennen kuin seuraava solmu ottaa vastaan kehoni. Uusissa tempuissa putoamisaika tuntuu pidemmältä kuin se onkaan.”

Ilma-akrobatia on Saarasta hauskaa ja haastavaa. Välillä pehmeä vertikaalikangas puristaa, välillä kangas taas liukuu liikaa ja joskus se voi aiheuttaa jopa palovammoja.

Saara on harjoitellut helsinkiläisellä Pole4fit-salilla 3–4 kertaa viikossa. Ilma-akrobatia on sirkuslaji, jossa käytetään esimerkiksi rengastrapetsia, trapetsia, ilmasta roikkuvaa kangaslenkkiä eli hammockia sekä vertikaaliköysiä ja -kankaita. Treeneissä pitää keskittyä täysillä, sillä ylösalaisin roikkuessa kehon hahmotuskyky on erilainen kuin maan päällä.

”Välillä jo se vaatii keskittymistä, että muistaa, kumpi on oikea ja kumpi vasen. Tai mihin suuntaan pitää jalkaa liikuttaa, jos ohjaaja käskee siirtää sitä ylöspäin.”

Saara työskentelee terveydenhoitajana opiskelijaterveydenhuollossa. Työssä tulee eteen paljon mielenterveysasioita.

”Opiskelijoiden hankalat kohtalot voivat jäädä pyörimään päähän, mutta ilma-akrobatiatreenissä unohdan ne. Tunnilla on ihan pakko keskittyä liikkeeseen, sillä huolimattomuus voi olla vaarallista ja johtaa putoamiseen.”

Harjoittelu on fyysisesti raskasta. Keskivartalo, kädet ja selkä vahvistuvat.

”Nyt pari vuotta treenattuani tiedän, kuinka paljon voimaa ja tekniikkaa lajin kauneuden takana piilee.”

Teksti Reija Ypyä

Lue lisää:

Maria vetää sirkusryhmiä

Mainos
Mainos