Maria vetää sirkusryhmiä

Maria Hyytiäisen vetämissä sirkusryhmissä kiljahdellaan riemusta.

Kuvateksti
Kuva Jani Sourander

Maria Hyytiäinen nostaa parivuotiaan Leevinsä yhden käden varassa ilmaan. Kohta pienokaista pyöritetään lentävässä matossa – kankaassa, jonka päissä aikuiset ovat tukevasti kiinni.
Näin voivat tehdä kokeneet sirkustelijat, mutta aloittelevilla meno on maltillisempaa.

Viehtymys temppuiluun tarttui Mariaan kouluiässä, kun hänen isänsä, bulgarialaissyntyinen Konsta Nakov, perusti Kuusankoskelle Sirkuskoulu Bravuurin. Tytär sai olla alusta lähtien toiminnassa mukana. Nyt he ovat työtovereita.
Bravuuri järjestää erikoisalallaan kaupungin hyväksymää taiteen perusopetusta sekä kursseja ja koulutusta.

Jokainen pari esittäytyy tekemällä jonkin mieluisan tempun.

Maria alkoi pitää vauvasirkusta saatuaan vuonna 2010 Milja-esikoisensa ja perehdyttyään kirjallisuuden avulla lasten motoriikkaan.

Maria työskentelee sairaanhoitajana Kuusankosken terveyskeskuksen osastolla. Sirkusryhmiä hän ehtii vetämään päivittäin peräti kaksi. Vain lauantai on täydellinen lepopäivä.

Yhteen ryhmään hän ottaa korkeintaan 12 aikuista ja 12 vauvaa, 4–12 kuukauden ikäisiä.

– Alussa on hyvä tutustua oman lapsen temperamenttiin ja seurata hänen reaktioitaan. Joku tykkää rauhallisesta tekemisestä, kun toinen jo innoissaan tahtoo lisää vauhtia.

Kolmen vartin tuokio käynnistyy alkupiirillä, jossa jokainen pari esittäytyy tekemällä jonkin mieluisan tempun.

Alkulämmittelyt sujuvat tanssahdellen ja keinahdellen. Sitten laskeudutaan lattialle tekemään kiepsahduksia käsien ja jalkojen varassa. Ohjaaja näyttää, miten aikuisen pitää tukea pienokaistaan liikkeissä.

Kohokohta on pääsy temppuradalle, jossa saa rakentaa ja rikkoa palikkapyramidia, kiikkua jännittävissä keinuissa vatsallaan, ryömiä tunnelissa sekä pyöriskellä erikokoisten pallojen kanssa.

Lopuksi rauhoitutaan muutamaksi minuutiksi musiikin kuunteluun.

– Tärkeintä on, että lapsi ja vanhempi voivat pitää keskenään hauskaa. Toissijaista on kehittää vauvan motoriikkaa ja aisteja, Maria sanoo.

Teksti Erja Taura-Jokinen

Julkaistu Tehy-lehdessä 1/2015