Lastenhoitaja Jari Ketonen suosittelee päiväkotityötä etenkin keski-ikäisille miehille: ”Lähden joka aamu iloisena töihin”

Jari Ketonen, 57, oli kolme vuotta työttömänä, kunnes kouluttautui kaverin vinkistä hoitoalalle.

Kuvateksti
Jari Ketosesta on kivaa olla isällinen kiipeilypuu. ”Saan kokea joka päivä uudestaan sen, minkä aikoinaan omieni kanssa.”
Kuva: Jaakko Martikainen

Jari Ketosta kiinnostivat jo nuorena kaikki koneet. Hän purki ja kokosi niitä yhä uudestaan sekä teki osista uusia, toimivia kokonaisuuksia. Omat tietokoneensa hän tunsi läpikotaisin.

Tietotekniikasta tuli Jarille myös ammatti. Hän lähti yhdeksän kuukautta kestävälle mikrotukihenkilön kurssille, kun selkä ei kestänyt Postin varastotöissä. Kurssilla hän oli turhautua, sillä hänelle uutta oppia alkoi tulla vasta koulutuksen viime metreillä.

Jari päätyi ratkomaan Postin atk-ongelmia. Myös yrityksen ulkomaiset tytäryhtiöt saivat häneltä tukea päivittäin.

”Helpdeskin töissä, puhelimen päässä, huomasin, ettei ongelmatilanteiden selvitys ollut helppoa tietotekniikkaa tuntemattomille. Heillä saattoivat mennä termit helposti sekaisin. Joku esimerkiksi puhui modeemista, kun kyse oli monitorista.”

”Neljän kuukauden päästä siirryin lähitukeen ’vierihoitamaan’ asiakkaita, jotka olivat samassa toimipisteessä, kerrosta ylempänä. Se lisäsi työn mielekkyyttä, ja tilanteet ratkesivat nopeasti.”

Jari teki Postissa tietotekniikan töitä 11 vuotta. Välillä työnantaja vaihtoi nimeään, välillä se ulkoisti atk-palvelunsa. Yt-neuvotteluita oli vuosien aikana useampia.

”Vuonna 2011 tuli lopulta se päivä, jolloin minullekin annettiin lopputili.”

Jari pääsi jakamaan postia, kunnes nekin työt päättyivät yt-menettelyyn 2014.

Ensin työkokeiluun

Seuraavan kolmen vuoden aikana Jari kirjoitti ainakin sata hakemusta tietotekniikka-alan työpaikkoihin.

Vaikka Jari tunsi hyvin tietokoneet, lisälaitteet, ohjelmistot ja verkot, hän ei saanut toivomiaan töitä. Hän pääsi kahteen työhaastatteluun, mutta nekään eivät tuottaneet toivottua tulosta.

”Ulkoilin ahkerasti yksin ja koirani kanssa sekä valokuvasin, joka oli lempiharrastukseni. Työttömyyspäivärahaa sain noin 600 euroa kuukaudessa, mikä alkoi kaventaa arkea pidemmän päälle melkoisesti.”

Lähihoitajaksi kouluttautuminen ei ollut edes juolahtanut mieleen.

Vuonna 2017 Jari alkoi viestitellä Facebookissa nuoruuden aikaisen kaverinsa kanssa, johon hän ei ollut pitänyt yhteyttä 30 vuoteen. Hän kertoi tälle tilanteestaan.

”Tuttuni kannusti kouluttautumaan lähihoitajaksi ja tuumasi, että siinä ammatissa töitä riittäisi aivan varmasti.”

Se ei ollut edes juolahtanut Jarin mieleen, mutta pian hän oli jo työvoimatoimistossa suunnittelemassa alanvaihtoa. Siellä tiedettiin kertoa, että vielä samana vuonna käynnistyisi lähihoitajien oppisopimuskoulutus.

”Sitä ennen työvoimatoimistosta ohjattiin minut työkokeiluun päiväkotiin, jotta motivaatio tulisi testattua.”

Ryhmän priimus

Jari viihtyi päiväkodissa heti alusta lähtien. Lapset ottivat hänet vastaan kuin varaisän, syliin pyrkien ja lahkeisiin takertuen.

Se oli Jarista mukavaa ja ilahduttavaa.

Vantaan Ylästön päiväkodin esihenkilö lähetti Jarista työvoimatoimistoon niin myönteiset luonnehdinnat, ettei pääsyä lähihoitajakoulukseen tarvinnut jännittää.

”Sitten olikin hienoa alkaa saada tilille heti tuhat euroa enemmän kuukaudessa. Sain unohtaa saman tien murheet siitä, mitä töitä tekisin eläkeikään saakka.”

Jari opiskeli Vantaan ammattiopisto Variassa kahden ja puolen vuoden ajan yhden päivän viikossa. Muina arkipäivinä hän teki töitä päiväkodissa.

Vielä viiden vuoden jälkeenkin joudun livahtamaan päiväkodin portista kotiin.

Valmistumispaperit tulivat toukokuussa 2020. Todistuksessa oli pelkästään korkeimpia mahdollisia arvosanoja. Lisäksi tuli kaksi stipendiä.

Oppisopimuskoulutuksensa aikana Jari oli siirtynyt töihin lähempänä kotiaan olevaan Sinirikon päiväkotiin Vantaan Viertolaan. Se on vain kilo­metrin päässä kotoa, ja siellä hän on töissä edelleen.

Syliin tulijoita riittää

Jari pitää kovasti työstään lasten kanssa. Lämmin, iloinen tunne läikkyy vahvana molemmin puolin.

”Kerran huomasin erään äidinkin herkistyvän nähdessään, miten lapset anelivat minua jäämään töihin, kun vuoroni päättyi. Vielä viiden vuoden jälkeenkin joudun livahtamaan portista kotiin.”

Sinirikko on viiden lapsiryhmän päiväkoti, joka tarjoaa ympärivuorokautista hoitoa.

”Nyt työskentelen siellä henkilöstöpalveluyhtiö Seuren kautta. Teen arkisin normaaleja päivävuoroja, sillä huomasin melko pian hoitoalalle siirryttyäni, että iltatyöt vaikuttavat haitallisesti yöuniini.”

Sinirikko ei ole kärsinyt työvoimapulasta.

”Uskon sen johtuvan hyvästä ilmapiiristä. Jos apua tarvitaan, sitä annetaan, pyytämättäkin. Yksi työntekijä kiertää joka tapauksessa aamuisin tsekkaamassa ryhmien työvoimatilanteen.”

Tietotekniikkataidoista on ollut varhaiskasvatuksen töissä hyötyä.

”Pääsen ratkomaan erilaisia laiteongelmia viikoittain, jos vain työkiireiltäni ehdin.”

Tyytyväinen alanvaihtaja ei uramuutosten perään haikaile, paitsi ehkä yhdessä tapauksessa.

”Jos ilmaantuisi sellainen työtilaisuus, jossa voisin yhdistää tietotekniikan ja varhaiskasvatuksen osaamiseni, saattaisin harkita siihen tarttumista.”