”Eron huomaa heti” – Ruotsalaisissa hoivakodeissa on enemmän hoitajia

”Kuka sitä vaan istuu ja yskii, kun on tottunut tekemään kaikenlaista.” Näin sanoo Inkeri Tapper, 98. Hän on yksi Tukholman Enskedessä sijaitsevan Suomikodin 53 asukkaasta.

Hänen hoitajansa, Suomessa lähihoitajan koulutuksen saanut Petra Haarakangas nyökyttelee vieressä. Hän on työskennellyt Suomikodissa reilut kaksi vuotta undersköterska-nimikkeellä.

”Inkeri tykkää tehdä kaikenlaista. Hän esimerkiksi voitelee ja sokeroi pullat, kun leivomme. Inkerillä on iloinen elämänasenne. Hän voi milloin vain pistää lauluksi.”

Piirongin päällä olevista valokuvista yksi on Inkerille erityisen tärkeä. Kuvassa on vanhan kodin sängyt, joista toinen on hänen vuoteenaan Suomikodissa.

”Minä tykkään kuunnella Inkerille tärkeitä asioita ja olla niissä mukana”, Petra sanoo.

Hän kertoo työn olevan niin intensiivistä, että vanhukset tulevat väistämättä läheisiksi ja kuolemat koskettavat syvältä.

”Sitä olen myös miettinyt, millainen olen itse vanhuksena, jos minulla on muistisairaus. Olenko aina hyväntuulinen vai välillä ilkeä?”

Suomen taito tarpeen

Kun Petra opiskeli lähihoitajaksi Porin Sataedussa, hän kävi keväällä 2023 harjoittelussa Suomikodissa.

”Minulle sanottiin, että tule tänne vakituiseksi. Minun oli helppo vastata kyllä, sillä Tukholma tuntui heti omalta paikalta.”

Ruotsalaisen undersköterskan – tuttavallisemmin uskin – ja suomalaisen lähihoitajan tutkinnot ja tehtävät vastaavat toisiaan, mutta on niissä erojakin. Yksi isoimmista on se, että Ruotsissa hoitaja voi itse valita, mitä sairaanhoidollisia tehtäviä ottaa hoitaakseen. Tyypillinen tällainen tehtävä on insuliinipistoksen antaminen.

”Suomessa lähihoitajalla on enemmän vastuuta. Täällä asioita pitää varmistaa sairaanhoitajalta.”

Tehtävillä ja hoidon vastuualueilla on suora vaikutus palkkaan.

”Ruotsissa hoitajilla on henkilökohtaiset palkat”, sanoo Suomikodin toiminnanjohtaja Marjo Kantola.

”Palkka lasketaan työtehtävien mukaan ja on yksilökohtainen. Nimike ei ole se ratkaiseva tekijä.”

Undersköterska on ollut suojattu ammattinimike kesästä 2023 lähtien. Tämä tarkoittaa Kantolan mukaan esimerkiksi sitä, että Suomessa sairaanhoitajan koulutuksen saanut ei voi työskennellä uskina, mutta voi tehdä lähihoitajan töitä hoitoapulaisen nimikkeellä. Suomesta Ruotsiin töihin tulevien täytyy hyväksyttää tutkintonsa sosiaalihallinnon viranomaisilla.

”Miten helposti laillistaminen tapahtuu, näyttää olevan käsittelijästä kiinni”, kertoo muistisairaiden puolen yksikönpäällikkö Taina Andréev.

Ruotsi ei ole ollut aikaisemmin kielitaitovaatimuksissa niin tarkka kuin Suomi. Nykyään lähihoitajilta kuitenkin vaaditaan kattavaa ruotsin kielen taitoa. Esimerkiksi Tukholman kaupunki on esittänyt entistä tiukempia vaatimuksia vanhustenhoidossa työskenteleville hoitajille.

Suomikodin kannalta tämä on nurinkurista, koska sen työkieli on suomi.

”Tarvitsemme suomea osaavia hoitajia, koska asukkaiden äidinkieli on Suomi. Se, ettei hoitaja osaa meillä aloittaessaan hyvin ruotsia, ei ole ollut ongelma”, Marjo Kantola sanoo.

Suurin haasteemme on löytää kaksikielisiä työntekijöitä

Koska Suomikoti toimii Ruotsissa, viralliset dokumentit, kuten hoitosuunnitelmat, tehdään ruotsiksi. Ruotsia tarvitaan myös viranomaisten ja esimerkiksi päivystyshenkilökunnan kanssa asioitaessa.

Vaikka Suomikodin asukkaat ovat ruotsinsuomalaisia, he eivät osaa välttämättä ruotsia. Muistisairauden edetessä voi käydä niin, että myöhemmin opitut kielet katoavat. Viimeisenä säilyy äidinkieli. Ei auta, vaikka hoitajat kuinka puhuisivat vanhuksen kanssa suomen sijasta ruotsia. Suomea osaamattomalle omaiselle voi tulla yllätyksenä, kun eivät pysty enää juttelemaan vanhempansa kanssa.

”Omainen kääntyy huolissaan meidän puoleemme, kun äiti ei enää puhu ruotsia. Tämä osoittaa, miten tärkeää on, että lapset oppisivat äidinkieltään”, Kantola sanoo.

Tauoista ei tingitä

Toiminnanjohtaja Marjo Kantola ja yksikönpäälliköt Taina Andréev ja Taija Sayegh ovat kaikki työskennelleet Suomessa. Johtajakolmikon mielestä työkulttuurissa on Ruotsin ja Suomen välillä iso ero.

”Suomessa kollegat asettavat itselleen kovemmat vaatimukset kuin täällä”, sanoo Taija Sayegh, joka on sairaskotipuolen yksikönpäällikkö.

Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten Ruotsissa suhtaudutaan lakisääteisiin taukoihin.

”Jokainen huolehtii siitä, että pitää tauot. Sillä on suora yhteys työssä jaksamiseen.”

Työntekijöiden jaksamiseen panostetaan muutenkin. Suomikodissa on esimerkiksi hierontatuoleja, joita hoitajat voivat käyttää palautumiseen. Myös työ- ja apuvälineet ovat johtajakolmikon mielestä eri luokkaa kuin Suomessa. Suomikodissa jokaisen asukkaan huoneessa on kattonostolaite. Suomen palvelutaloissa niitä siirretään tavallisesti huoneesta toiseen.

”Jos niitä Suomessa ylipäätään käytetään. Täällä kukaan ei nosta ilman nostolaitetta”, Andréev sanoo.

Johtajakolmikon mukaan vanhustenhoito on Ruotsissa kokonaisvaltaisempaa kuin Suomessa. Esimerkiksi suunterveydestä huolehditaan hyvin. Suuhygienistit käyvät talossa monta kertaa viikossa.

Perustan paremmalle hoidolle antaa suurempi hoitajien määrä. Suomessa ympärivuorokautisen palveluasuminen mittariksi on asetettu 0,6 hoitajaa asukasta kohden, mutta Ruotsissa ei ole tällaista mittaria.

”Hoitajien määrään vaikuttaa asukkaiden hoitoisuus, mutta kyllä luku lähellä yhtä Ruotsissa olisi. Niin se on meilläkin, ja siihen lasketaan vain hoitajat. Suomesta meille töihin tulevat hoitajat sanovat huomaavansa eron heti”, Kantola toteaa.

Suomalaiset suureksi avuksi

Ruotsissa lähihoitajan keskipalkka on noin 30 000 kruunua eli reilut 2  700 euroa kuukaudessa. Lisät ovat Ruotsissa huonommat kuin Suomessa.

”Esimerkiksi sunnuntaista ei makseta täällä tuplakorvausta, kuten Suomessa”, sanoo Petra Haarakangas.

Ruotsin ja Suomen palkat menevät lisineen lähelle toisiaan, mutta perheellisille työelämä on Ruotsissa joustavampaa kuin Suomessa. Kun perheessä on alle 12-vuotias lapsi, vanhemmilla on käytettävissään tietty määrä perhevapaita vuodessa. Koska oikeus on subjektiivinen, työnantajan pitää myöntää vapaa, kunhan se on anottu kolme kuukautta aikaisemmin.

Suomikodin taustalla on voittoa tavoittelematon yhdistys, ja asukkaat saavat paikan kunnan tekemän ­palvelutarpeen arvioinnin perus­teella.

Suomikoti pystyy ottamaan vähemmän asukkaita kuin olisi tulijoita. Jonossa on tavallisesti noin 40 vanhusta. Toiminnanjohtaja arvioi, että tulevaisuus näyttää tältä ainakin seuraavat kymmenen vuotta.

”Suurin haasteemme on löytää ­kaksikielisiä työntekijöitä. Suomesta tulevat harjoittelijat ja kesätyöntekijät ovat suureksi avuksi”, Kantola sanoo.