1. Miten päädyit asunnottomuuden pariin?
Koronajouluina lahjoitin Vailla vakinaista asuntoa ry:lle, ja yhdistys lähetti kuvia Sällikodin joulunvietosta. Kuvat saivat kyyneleet silmiini ja vastasin, että kertokaa, jos voin olla avuksi.
Minusta tuli ensimmäinen ”julkkiskummi”. Kummius on vuosittainen kunniatehtävä, joka on minulta jo ohi, mutta jatkan vapaaehtoisena.
Asunnottomien kohtaaminen on ollut käännekohta elämässäni. On opettavaista ja liikuttavaa nähdä, miten hyviä ihmiset voivat olla toisilleen, ja miten ihminen, jolla ei ole mitään, on valmis jakamaan saamastaan toiselle.
2. Mikä on mielestäsi suurin väärinkäsitys asunnottomuudesta?
Asunnottomuus ei ole identiteetti. Ei pidä olettaa, että asunnoton ihminen on ”jonkinlainen”. Kohtaaminen on tavallista kohtaamista, johon kuuluu paljon iloa.
3. Onko julkisuudestasi hyötyä tai haittaa vapaaehtoistyössä?
Julkisuudesta tutut ovat tavallaan satuolentoja, joita on helpompi lähestyä kuin täysin vierasta ihmistä. Vapaaehtoistyössä on usein tullut eteen tilanne, jossa joku kysyy, saako hän halata minua. Kukaan ei ole ehkä koskenut häntä pitkään aikaan.
Kaikki eivät tunnista minua julkisuudesta. Minua on luultu esimerkiksi seurakunnan työntekijäksi, mikä on vallan mainiota.
Haittaa julkisuudesta on silloin, kun asetelma kääntyy toisin päin ja joku olettaa minun olevan ”jonkinlainen”. En ole identiteetiltäni julkkis, vaan Jenni.
4. Millainen ihminen toivot olevasi?
Minun on helppo löytää yhteistä puhuttavaa. Yhden vakikävijän kanssa juttelimme kiiltokuvista.
Tahdon purkaa asunnottomuuden stigmaa. Haluan istua ratikassa sen ihmisen viereen, jonka viereen kukaan muu ei istu.
5. Mitä toivoisit päättäjien tekevän?
Päättäjien pitäisi kuunnella ennen päätösten tekoa järjestöjä ja ihmisiä, joiden elämästä on kyse – sen sijaan, että tehdään selvitystä selvityksen perään.
Ei pidä tehdä päätöksiä, jotka vaikeuttavat jo ennestään osattomien ihmisten elämää. Esimerkiksi huumeiden käyttöhuonekokeilun torppaaminen ja käyttövälineissä säästäminen ovat esimerkkejä päätöksistä, jotka tulevat kalliiksi.
6. Mitä koti sinulle merkitsee?
Kotini on tila, joka antaa minulle ihmisarvon. Voin pitää kodissani kissaa, mikä tekee hyvää mielenterveydelleni. Moni koditon haaveilee kodin ohella lemmikistä. Kotona voin rakastaa puolisoani. Asunnottomalla ihmisellä voi olla kumppani, mutta rakkautta on vaikea osoittaa julkisen vessan lattialla.
