”Olo oli kuin lottovoittajalla” – Australiaan muuttanut Riku pääsi töihin sairaalaan, josta oli haaveillut jo opiskeluaikana Suomessa
Sairaanhoitaja Riku Haataja, 37, hoitaa päivystyksessä vammoja hain puremasta salamaniskuun. Kakkostyönään hän auttaa sairastuneita turisteja takaisin kotimaahan.
Kuvateksti
Riku Haataja työskentelee Australiassa yliopistollisen Gold Coast -sairaalan päivystyspoliklinikalla.
Kuva: Suvi Suitiala ja Riku Haatajan kotialbumi
Sairaanhoitaja Riku Haataja on ollut haastattelua edeltävän yön töissä lasten päivystyspoliklinikalla Gold Coastin yliopistollisessa sairaalassa Australiassa. Maassa eletään talvea.
”Lapsilla on talvisin paljon kurkunpään tulehduksia ja muita hengitystietulehduksia. He heräävät yöllä hengitysvaikeuksiin, ja tila voi olla jopa hengenvaarallinen.”
Samassa vuorossa hengityspotilaiden kanssa hoidettiin vastasyntyneitä, joilla oli sepsis. Heidät laitettiin suonensisäiseen nesteytykseen ja antibioottihoitoon. Yksi vauva lähetettiin lasten teho-osastolle ja toinen lastenosastolle.
”Yksinkertaisesta tulehduksesta tulee joskus vakava verenmyrkytys. Olen kymmenen vuoden aikana nähnyt sekä siihen menehtyneitä että siitä selviytyneitä. Päivystyksessä vastaan on tullut monenlaista, vammoja hain puremasta salamaniskuun.”
Gold Coast on noin puolen miljoonan asukkaan kaupunki Australian itärannikolla ja suosittu turistikeskus. Sinne houkuttelevat maailmanluokan surffauspaikat, teemahuvipuistot ja kansallispuistot. Kaupungin yliopistollisen sairaalan päivystyksessä on potilaspaikkoja noin 90 ja hoitajia kaikkiaan noin 400–450. Kiireisimpinä päivinä päivystyspolilla vierailee 350–450 potilasta.
Riku työskentelee tavallisesti vastaavana hoitajana lasten päivystyksessä, loput ajasta hän vastaa koko päivystyksestä.
”Koko päivystyspolin vastaavana voin joutua miettimään esimerkiksi, miten resurssit jaetaan, jos meneillään on vaikka kaksi tai kolme elvytystä samanaikaisesti. Siinä saa useimmiten olla kuin uppoavan laivan kapteenina: yrittää sammuttaa pikku tulipaloja ympäri polia ja varmistaa että sekä hoitohenkilökunta että potilaat ovat turvassa.”
Hoitajamitoitus päivystyksessä on päivisin yksi hoitaja neljää potilasta kohti.
”Siitä pidämme kiinni, ja tietysti akuuteissa tilanteissa yksi hoitaja voi esimerkiksi hoitaa vain yhtä potilasta. Jos hoitajia ei ole tarpeeksi, suljemme petejä.”
Rikun mukaan hierarkia on matala ja koko henkilökunta lääkäreistä sairaala-assistentteihin on yhtä tiimiä. Turhaa hierarkiaa ei ole, vaan esimerkiksi aloitteleva lääkäri ja kokenut sairaanhoitaja työskentelevät rinta rinnan.
Olo kuin lottovoittajalla
Australiaan Riku muutti ensimmäisen kerran viisivuotiaana. Oli vuosi 1990, ja Suomessa elettiin lama-aikaa.
”Vanhemmat päättivät lähteä Jyväskylästä Brisbaneen työn perässä. Isä oli keittiömestari ja meni töihin ensin hotelliin ja siitä sitten kaivoksille pyörittämään kaivosmiesten ruokkimista ympäri Australiaa. Äiti oli meidän neljän sisaruksen kanssa kotona ja auttoi välillä päiväkodissa tai isän ravintoloissa.”
Takaisin Suomeen perhe palasi, kun Riku oli teini-ikäinen.
”Kaipuu Australiaan jäi. Tiesin, että lähtisin sinne, kun saisin koulut käytyä.”
Oli oikeastaan sattumaa, että Riku päätyi opiskelemaan Jyväskylän englanninkieliselle sairaanhoitajalinjalle.
”Yksi kavereistani opiskeli samalla linjalla ja kannusti kokeilemaan. Onneksi kannusti, sillä en osaisi nyt kuvitella itseäni mihinkään muuhun ammattiin.”
Gold Coastin yliopistollista sairaalaa rakennettiin Rikun opiskeluaikana. Riku seurasi rakentamista Suomesta ja haaveili pääsevänsä vielä joskus töihin sairaalaan.
Kun Riku valmistui sairaanhoitajaksi vuonna 2011, hän suuntasi Rovaniemelle hankkimaan työkokemusta Lapin keskussairaalan päivystyspolille. Rovaniemi valikoitui kohteeksi siksi, että Rikun puoliso Laura opiskeli siellä liikunnanohjaajaksi.
Kesäkuussa 2012 pariskunta päätti lähteä Australiaan.
Työhaaveensa toteuttamisessa Riku kohtasi aluksi vastoinkäymisiä. Suomalainen sairaanhoitajan tutkinto ei kelvannutkaan sellaisenaan.
”Vielä edellisenä vuonna se olisi kelvannut. Nyt tutkintoni rekisteröintiin vaadittiinkin kymmenen viikon yliopistokurssi, jonka hinta euroissa oli huimat kuusi tonnia. Ansaitakseni kurssirahat menin huvipuiston hotelliin kokiksi. Kurssi tuntui turhauttavalta, mutta elokuussa 2013 sain leimat tutkintopaperiini.”
Pääsin todistamaan, miltä tuntuu upouuden yliopistollisen keskussairaalan avaus.
Rikun unelmien sairaalan avaamispäiväksi oli päätetty 28.9.2013. Hän pääsi sen päivystyspoliklinikalle heti töihin keikkafirman kautta, koska oli tehnyt firman välityksellä jo keikkaa sairaala-avustajana.
Minusta tuli vakiokeikkalainen, ja vakituisen työpaikan sain joulukuussa. Samana päivänä saimme tietää, että vaimoni Laura on raskaana, joten olo oli kuin lottovoittajalla.”
Omien lasten myötä Rikulla heräsi kiinnostus lasten hoitoon.
”Opiskelin lisää ja olin vuoden töissä lasten teholla. Osallistuin paljon kansainvälisiin kliinisiin tutkimuksiin ja niistä heräsi kiinnostus tutkimusten koordinointiin. Nyt työskentelen puolet työajastani päivystyksessä ja puolet tutkimushoitajana.”
Töissä lentokoneessa
Neljä vuotta sitten Riku alkoi silloin tällöin työskennellä firmassa, joka hakee sairastuneita ja loukkaantuneita potilaita maailmalta Australiaan tai omaan kotimaahansa matkavakuutusyhtiöiden toimeksiannosta.
Osa potilaista matkustaa bisnesluokassa sairaanhoitajan vieressä istuen, osa koneen takaosassa paareilla. Jos potilas on paareilla, tukena on kaksi sairaanhoitajaa ja joskus lääkärikin.
”Tehtäväni on arvioida potilaan kunto ja siirtää heidät turvallisesti sairaalaan. Ensimmäinen keikkani oli Japaniin, josta hain jalkansa murtaneen lumilautailijan Australiaan leikkaukseen. Joskus potilaat tarvitsevat lentokoneessa lisähappea, antibiootteja tai kivunlievitystä. Monilla on katetripussit. Keuhkoahtaumapotilas voi olla sängyssä ihan hyvässä kunnossa, mutta lentokoneessa happisaturaatio tippuu potilaan kävellessä vessaan. Jos lennolla tapahtuu jotain, se on minun vastuullani. Jos joudun turvautumaan lentokoneen miniteho-osaston välineisiin, kone laskeutuu lähimmälle kentälle.”
Riku tekee keikkatyötä firmassa, joka hakee loukkaantuneita potilaita maailmalta kotiin.
Riku on käynyt hakemassa potilaita yli kahdestakymmenestä maasta ja nähnyt samalla erilaisia sairaaloita.
”Työ on erittäin kiinnostavaa, ja hakemani potilaat ovat aina tosi kiitollisia.”
Ulkomaan keikoista Rikulle maksetaan työtuntien mukaan kotiovelta lähdöstä sinne palaamiseen asti.
”Jos joudun yöpymään hotellissa, sekin on työaikaa. Tämä on hyvä tapa saada rahaa säästöön ja nähdä maailmaa. Eilen olisin päässyt Etelä-Amerikkaan, mutta en tällä kertaa voinut lähteä.”
Työ ja vapaa tasapainossa
Sairaanhoitajan ammatti on Australiassa arvostettu.
”Huoltoasemalla ohikulkija saattaa maksaa minulle kahvin, kun haluaa kiittää tekemästäni työstä. Hän tunnistaa minut työvaatteista, sillä niihin pukeudutaan jo kotona. Ne ostetaan ja pestään itse”, Riku kertoo.
Hänestä työolot sairaalassa ovat hyvät, vaikka työ on kiireistä. Potilasmäärät ovat ylittäneet sen, mitä sairaalan valmistuessa kaavailtiin. Koronan myötä Gold Coastille on muuttanut noin 50 000 uutta asukasta muun muassa väljempien asuinolojen perässä ja etätyömahdollisuuksien innostamana.
”Ambulanssit joutuvat jonottamaan pahimmillaan yli tunnin, että saavat potilaan päivystyspetiin. Uusia sairaaloja kaavaillaan, mutta pikaista korjausta ongelmaan ei tunnu löytyvän.”
Koko perhe odottaa aina Suomen vierailuja. Lauran kainalossa on Noa, 8, ja Rikun sylissä Niila, 4.
Rikun peruspalkka on 34 euroa tunnilta, ja sen päälle tulevat lisät. Ikälisät alkavat Queenslandin osavaltiossa seitsemän vuoden kohdalla. Riku tekee sairaalassa töitä 32 tuntia viikossa, ja lomaa hänelle kertyy vuodessa kuusi viikkoa.
”Hyvän palkan ja hyvien työolojen vuoksi työ ja vapaa-aika on mahdollista saada tasapainoon. Lasten ollessa pieniä haluan olla heidän kanssaan paljon, mutta myös maksimoida ansioni.”
Riku käy mielellään poikiensa kanssa kalassa.
Riku asuu vaimonsa Lauran ja poikiensa Noan, 8, ja Niilan, 4, kanssa Tugun-nimisessä rauhallisessa rantalähiössä. Merenrantaan on kotoa 200 metriä, ja perhe viettääkin suurimman osan vapaa-ajastaan siellä.
”Lapset ovat kasvaneet meressä touhuten, ja monet iltapäivät vietämme rantabulevardilla pyöräillen tai skeitaten. Koulut ja hoitopaikat ovat muutaman minuutin ajomatkan päässä.”
Rikulla on ammatillisia tavoitteita, mutta tällä hetkellä hän ei halua viedä aikaa perheen kanssa oleilulta.
”Voisin opiskella asiantuntijasairaanhoitajan tutkinnon täällä. Siinä ylilääkäri ottaa opiskelijan siipiensä suojaan koulutukseen. Mutta vielä ei ole sen aika.”
