Pariskunta pisti elämänsä kertaheitolla uusiksi – muuttivat Lappiin ja ryhtyivät opiskelemaan lähihoitajiksi

Marika ja Petri Kiviniemi alkoivat opiskella oppisopimuksella lähihoitajiksi. Marika teki aiemmin kokoonpanotyötä sähköalalla, ja Petri jätti taakseen johtotehtävät teollisuudessa.

Kuvateksti
”Teimme yllättäen ja nopeasti ison elämänmuutoksen, ja se kannatti!” sanovat Marika Ja Petri Kiviniemi. 
Kuva: Kaisa Sirén

Marika ja Petri Kiviniemi huomasivat viime keväänä yllätyksekseen, että he ovat valmiita muuttamaan Lahdesta Pelkosenniemelle Lappiin. Entuudestaan heillä oli paikkakunnalla kesäasunto, mutta nyt he aikoivat muuttaa taloon pysyvästi.

Kiviniemiä vetivät puoleensa Lapin luonto, sen keskellä oleva rauhaisa talo ja ajatus Marikan uudesta ammatista – lähihoitajan työstä, jossa saisi kohdata ja auttaa ihmisiä.

Sysäyksen elämänmuutokseen antoi se, että sähköalan kokoonpanotehtävissä työskennelleen Marikan työpaikalla oli ollut yt-neuvottelut, joissa hänet oli irtisanottu tuotannollisten ja taloudellisten syiden takia.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

”Viimeksi rekrytoituna työntekijänä sain lähteä ensimmäiseksi.”

Marika oli aloittanut lähihoitajaopinnot työvoimakoulutuksessa Hyriassa Lahdessa. Hoitoalassa kiinnosti se, että sillä riittäisi varmasti töitä tulevaisuudessakin.

”Se tuntui tärkeältä määräaikaisuuksien ja työttömyyden jälkeen. Tahdoin myös kokeilla ihan uutta alaa, kun siihen vielä oli mahdollisuus.”

Opiskelu oli Marikasta kymmenien vuosien tauon jälkeen innostavaa, mutta myös haastavaa. Esimerkiksi monet koulutuksessa käytetyt tietotekniset ohjelmat olivat hänelle entuudestaan vieraita.

Sittenkin samaan työpaikkaan

Lopullisen potkun muuttoon antoi Lapin hyvinvointialueen työpaikkailmoitus, jossa etsittiin oppisopimuksella työskentelevää lähihoitajaa palvelukoti Onnelaan Pelkosenniemelle.

Marikaa paikka kiinnosti – ja samoin Onnelaa alanvaihtaja, joka oli jo aloittanut uuden ammatin opiskelun.

”Sain Hyriasta todistuksen niistä lähihoitajan opinnoista, jotka olin ehtinyt suorittaa. Pelkosenniemellä aloitin oppisopimuskoulutuksessa ja sain ne sitten luettua hyväksi, mikä oli hieno juttu.”

Kun muutto Pelkosenniemelle varmistui, Petri valmistautui etsimään töitä itselleen tutulta alalta teollisuudesta, jossa hän oli toiminut muun muassa projektipäällikkönä ja johtajana reilun 30 vuoden ajan.

”Uskoin työllistyväni Lapissa, joskaan en ihan kotikylälläni.”

Suunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi, kun palvelukoti Onnelaan avautui toinenkin lähihoitajan oppisopimuspaikka.

”Ja sitten kävi niin mukavasti, että minä sain sen”, Petri sanoo.

Vastuu ihmisistä

Työskentely ihmisten kanssa on kiinnostanut Petriä koko aikuisiän.

”Yritysjohtajana olin ennen muuta henkilöiden johtaja. Nautin siitä, kun ihmiset olivat osaamisensa ja taipumustensa mukaisissa töissä ja ylsivät tavoitteisiinsa.”

”Itse olin usein vastuussa siitä, että projektit saatiin suunnitellusti valmiiksi, jotta tuotantoon ei tullut tarpeettomia viivästyksiä. Uskon, että siitä kokemuksesta ja määrätietoisuudesta on hyötyä lähihoitajana.”

Kotihoidossa työskennellessään Petri on havainnut, että asiakkaan ongelmat on tärkeää ratkaista viivyttelemättä, ettei tilanne muutu pahemmaksi.

”Nopea apu tuo säästöjä myös yhteiskunnalle”, hän huomauttaa.

Pariskunta tekee nyt tärkeäksi kokemaansa työtä sekä nauttii upeasta luonnosta ja sen antimista.

Työ on ollut Petrin mielestä hyvä opettaja.

”Itse opinnoissa ovat olleet mielekkäitä ne tiedot ja taidot, jotka liittyvät läheisesti lähihoitajan ammattiin. Tutkintoon kuuluviin kieliopintoihin ja yhteiskunnallisiin aineisiin minulla on ollut vähemmän motivaatiota”, Petri tunnustaa.

Marika sai suoritettua lähihoitajan tutkintonsa Rovaniemen koulutuskuntayhtymä Redussa joulukuussa, ja Petrille tutkintotodistus ojennetaan näillä näkymin vuoden päästä.

Raha ei ratkaise

Kiviniemien tulot ovat alanvaihdoksen myötä laskeneet, mutta elämänmuutoksessa on monia muita hyviä puolia

Pariskunta tekee nyt tärkeäksi kokemaansa työtä sekä nauttii upeasta luonnosta ja sen antimista. 16 kilometrin työmatka on heidän mielestään mukavan lyhyt, eikä rahanmenon houkutuksia ole niin paljon kuin ruuhka-Suomessa.

Pienessä palvelukodissa sekä työntekijät että asukkaat ovat tulleet nopeasti tutuiksi.

”Meidät on otettu lämpimästi vastaan sekä työyhteisössä että kotikylässä”, pariskunta kiittää.