Sabina Saari on tehnyt amigurumi-nukkeja kahdeksan vuotta.

Sabina virkkasi kollegoistaan näköisnuket

Sabina Saari järjesti työkavereilleen ikimuistoisen yllätyksen ystävänpäivänä.

Röntgenhoitaja Sabina Saari ei kyennyt pidättelemään itseään kolmea kuukautta. Hän oli päättänyt yllättää työkaverinsa viime huhtikuussa, jolloin he juhlisivat joukolla Satakunnan keskussairaalan sädehoitoyksikön kymmentä vuotta.

Yllätys oli kuitenkin valmiina jo kaksi kuukautta aiemmin, ystävänpäivänä.

Sabina kilautti aamulla tiimilleen lämpimät toivotukset Whatsapp-viestein riemastuttavan kuvan kera. Siitä paljastui, että hän oli virkannut noin 30 sentin korkuisen näköisnuken jokaisesta työkaveristaan – myös itsestään.

Kun porukka kohtasi kasvokkain ja sai lahjanuket käsiinsä, ihastelulle ja ihmettelylle ei meinannut tulla loppua. Nuket olivat mallinsa mukaisia ja valtavan sympaattisia.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Työkavereita liikutti, että Sabina oli perehtynyt heidän persoonallisiin piirteisiinsä ja työstänyt niitä virkkuukoukulla kymmeniä tunteja.

Myöhemmin Sabina väkräsi nukeille vielä dosimetrit eli säteilyannosmittarit, jotka kuuluvat henkilöstön vakiovarusteisiin.

Amigurumi-nuket ovat kuuluneet Sabinan vapaa-aikaan kahdeksan vuoden ajan. Nimi tulee japaninkielisistä sanoista. "Ami" tarkoittaa virkattua, "nuigurumi" pehmolelua.

­– Amigurumeja esittelevä käsityökirja veti kaupassa puoleensa niin, etten voinut olla sitä ostamatta.

Sabina oli viimeksi virkannut lapsena koulussa. Alkeita hän ryhtyi kertaamaan netistä löytämiensä ohjeiden avulla.

Nyt sormissa soljuu yleensä akryylilanka. Siitä tehdyt pehmot kestävät halauksia ja leikkimisiä sekä konepesun ja kuivausrumpukäsittelyn.

­– Viimeksi olen tehnyt pojalleni hänen toiveensa mukaisesti tietokonepeliin liittyviä zombie-hahmoja.

Sabina tykkää järjestää yllätyksiä läheisilleen.

­– Niihin kuuluvat ilman muuta työkaverini. Viihdymme yhdessä vapaa-ajallakin.

Vaikka näköisnuket ovat työkavereiden omaisuutta, ne ovat esillä työpaikan potilasaulassa. Kun potilaat äkkäävät nuken ja hoitajan yhdennäköisyyden, syntyy kivaa jutustelua.

Teksti Erja Taura-Jokinen, kuva ja video Harri Virta

Mainos
Mainos