Sairaanhoitaja Niina lähti kesätöihin pieneen norjalaiskuntaan – nyt hän on koko kunnan henkilöstöjohtaja

Sairaanhoitaja Niina Laaksonen lähti parikymmentä vuotta sitten Norjaan ja jäi sille tielleen.

Kuvateksti
Norjassa hoitajat tienaavat huomattavasti enemmän kuin Suomessa, kertoo sairaanhoitaja Niina Laaksonen, joka toimii nykyään norjalaisen Tokken kunnan henkilöstöjohtajana.
Kuva: Niina Laaksosen kotialbumi

Eräänä sunnuntaiaamuna vuonna 2001 Niina Laaksonen istui kotisohvallaan Anjalankoskella ja selasi Tehy-lehteä. Silmiin osui ilmoitus avoimesta hoitajan paikasta Norjassa, pienessä Tokken kunnassa.

”Aloin pohtia, että jospa vaikka kokeilisin.”

Niina oli opiskellut ensin merkonomiksi ja kolmikymppisenä terveydenhoitajaksi. Valmistumisen jälkeen hän oli tehnyt lyhyitä sijaisuuksia kouluterveydenhoitajana.

”Soitin sitten Tokkeen, vaikka minulla ei ollut hajuakaan, onko se Pohjois- vai Etelä-Norjassa.”

Pääsiäisen aikaan hän kävi työhaastattelussa paikan päällä Etelä-Norjassa, reilun parinsadan kilometrin päässä Oslosta.

”Kirjoitin kahden kuukauden työsopimuksen kesätyöstä sairaanhoitajana terveyskeskuksessa. Ennen aloittamista ehdin käydä Lahdessa tehokkaan norjan kielen kurssin.”

Kielen kanssa ei ollut ongelmia. Pärjäsin hyvin ruotsilla ja pian myös norjalla.

Mukaan Norjaan lähtivät alakouluikäiset tyttäret Iina ja Oona.

”Saimme kodin keskustasta rivitaloasunnosta. Lastenhoitoringin järjestimme yhdessä naapurin tanskalaisen ja norjalaisen hoitajan kanssa. Vapaalla kävimme paljon uimarannalla ja museoissa ja ihmettelimme Norjan kaunista luontoa.”

Muuttokuorman kanssa takaisin

Kaksi kuukautta terveyskeskuksen vuodeosastolla kului nopeasti. Niinan osastolla oli 14 potilasta, enimmäkseen vanhuksia. Päivävuorossa oli neljä hoitajaa, illalla kolme ja yöllä yksi.

”Kielen kanssa ei ollut ongelmia. Pärjäsin hyvin ruotsilla ja pian myös norjalla.”

Niina viihtyi osastolla niin hyvin, että päätti jäädä Norjaan vielä ainakin kahdeksi vuodeksi.

”Sain vakituisen paikan heti.”

Kesän jälkeen Niina ja tytöt kävivät Anjalankoskella hakemassa muuttokuorman.

”Silloin tytöt vähän nikottelivat muuttoa, mutta elokuussa he kuitenkin aloittivat koulun Tokkessa.”

Tytöt saivat opettajan, joka piti heistä hyvää huolta ja opetti kieltä.

”Loppusyksystä Oona ja Iina puhuivat norjaa jo täyttä päätä. Erosin heidän isästään, mutta tytöt kävivät tämän luona Suomessa aina lomilla.”

Kun Niina oli työskennellyt terveyskeskuksen sairaanhoitajana vuoden, häntä pyydettiin osastonhoitajaksi.

”Se oli uutta ja haastavaa, kun piti miettiä, miten ihmisiä johdetaan.”

Niina viihtyi osastonhoitajana kuusi vuotta, minkä jälkeen hänestä tuli ylihoitaja.

”Se oli hallinnollista työtä enkä ollut juurikaan potilaiden kanssa tekemisissä. Työ esimiehenä terveydenhuollossa oli kuitenkin antoisaa.”

Lisää palkkaa hoitajille

Kiiltokuvamaisen kaunis Tokken kunta sijaitsee Bandak-vuonon rannalla, lähes tuhanteen metriin nousevien vuorten sylissä. Pienessä kunnassa on noin 2 600 asukasta. Kunnan keskus Dalen on alhaalla laaksossa, ja siellä sijaitsevat sekä terveyskeskus että Niinan nykyinen työpaikka: kunnantalo.

Kun Niina oli työskennellyt 13 vuotta erilaisissa terveydenhuollon esihenkilötehtävissä, vapaaksi tuli kunnan henkilöstöjohtajan paikka.

”En olisi tänne Norjaan muuttaessani osannut kuvitella, että jonain päivänä vielä istuisin henkilöstöjohtajan paikalla. Erilaisissa esihenkilötehtävissä olen kuitenkin aina oppinut uutta, ja paikkojen hakeminen ja opiskeleminen on tullut luonnostaan.”

Kesäinen näkymä vuonosta.
Työmatkalla Niina ihailee vuoria ja vuonoa. Ajomatka ei ole montaa kilometriä, mutta tie on jyrkkä.

Niina opiskelee nytkin. Hän viimeistelee johtamisen maisteriopintoja Oslon yliopistossa.

Niinan työhön henkilöstöjohtajana kuuluu työympäristön ja organisaation kehittämistä, työturvallisuudesta huolehtimista, henkilöstöpolitiikkaa ja palkkaneuvotteluja.

”Nyt olen tekemisissä kunnan kaikkien työntekijöiden kanssa. Jokainen päivä on erilainen. Tapaan paljon ihmisiä ja olen mukana päättämässä kuntamme asioista. Lähimmät työkaverini ovat kunnanjohtaja, talousjohtaja ja sekä terveydenhoidosta, opetuksesta ja teknisestä toimesta vastaavat johtajat.”

Ehdotus hoitajien palkankorotuksista meni läpi kaupunginhallituksessa.

Norjassakin kärsitään hoitajapulasta, ja korona-aika on tehnyt hoitajien työstä entistäkin raskaampaa.

”Kirjoitin yhdessä kaupunginjohtajan kanssa ihan uuden ehdotuksen palkankorotuksista terveyskeskuksen vuodeosastolla työskenteleville sairaanhoitajille. Ehdotimme korotusta kokeiluksi, jota arvioidaan uudestaan vuoden 2023 lopulla. Paikalliset työntekijäliitot, joilla on sairaanhoitajia jäseninään, olivat mukana tekemässä ehdotusta. Ehdotus meni läpi kaupunginhallituksessa.”

Houkutteleva tarjous hoitajille

Tokke on varakas kunta siellä olevan vesivoimalan ansiosta. Sairaanhoitajan palkka Norjassa on huomattavasti parempi kuin Suomessa, ja Tokkessa palkkataso on vielä keskimääräistä korkeampi. Esimerkiksi kokeneen erikoissairaanhoitajan palkka Tokkessa on Niinan mukaan euroissa noin 4700.

Jotta kunta saisi riittävästi hoitohenkilökuntaa, siellä koulutetaan alemman hoitajatutkinnon suorittaneita hoitajia sairaanhoitajiksi.

”Teimme heille työn ohella tapahtuvasta opiskelusta erittäin hyvän tarjouksen. Kaikki on ilmaista, kuten lukukausimaksut, kirjat ja matkakustannukset. Työajasta 40 prosenttia on palkallista opintovapaata.”

Oma mansikkapaikka

Niina on ollut Norjassa kohta 21 vuotta. Hän viihtyi Norjassa heti sinne muutettuaan, mutta jääminen varmistui, kun hän kohtasi teatterissa Olav Seltveit Urbøn.

”Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Olemme olleet yhdessä jo 17 vuotta ja luonteiltamme olemme aika samanlaisia: töissä konttorihommissa, mutta vapaalla tykkäämme hoitaa puutarhaa ja liikkua luonnossa.”

Niinalla ja Olavilla on talo Dalenissa ja maatila vartin ajomatkan päässä Skafsån kylässä. Maatilaan kuuluu Olavin ja Niinan talon lisäksi vanha talo, jossa Olavin isovanhemmat asuivat aikoinaan. Se on kuin kotimuseo, täynnä vanhan ajan kalusteita ja tunnelmaa.

”Aina silloin tällöin ’muutamme’ sinne illaksi, laitamme ruokaa ja yövymme.”

Maatilalla on iso puutarha ja kaksi pientä kasvihuonetta. Pihan pensaat sekä omena- ja kirsikkapuut ovat aina vaaravyöhykkeessä, sillä hirviä ja peuroja on paljon.

Maatila lumen keskellä.
Niinan ja Olavin maatila Skafsån kylässä on 500 metrin korkeudella meren pinnasta.

Tolppajahti koukuttaa

Suomesta Niina kaipaa ruokaa, ihmisiä ja tuttuja paikkoja.

”Suomi on aina tärkeänä sydämessäni. Minulla on tietysti suomalainen sauna, ja Olavista on tullut Suomi-fani, joka saunoo minua useammin.”

Niinan tyttäret ovat täysin norjalaistuneet, vaikka puhuvat suomeakin.

”Me puhumme ja viestittelemme aina norjaksi.”

Niina on nykyisin isoäiti, sillä Oonalla on 2,5-vuotias Emilie-tytär. Oona aloitti sairaanhoitajaopinnot, mutta ei viihtynyt, ja työskentelee nyt kaupassa. Iina on ekonomi ja opiskelee logistiikkaa ja laivaliikennettä.

Niina kävelee tyttärentytär Emilien kanssa rantavedessä.
Tyttärentytär Emilie on Niinan silmäterä ja kullannuppu.

Niinan tuttavapiirissä Norjassa ei ole yhtään suomalaista.

”Ajattelenkin jo norjaksi, mutta avaan kyllä joka päivä netistä Ilta-Sanomat ja Iltalehden.”

Viikonloppuisin Niina ja Olav harrastavat suosittua tolppajahtia.

”Tolppajahti on todella kivaa! Siinä ladataan sovellus puhelimeen, ja löydetyt tolpat skannataan puhelimella. Tolppia on vuorten huipuilla ja nähtävyyksien lähettyvillä, ja niistä saa pisteitä. Kun loikimme metsissä ja vuorilla pisteiden perässä, saamme hyvää kuntoilua.”

Näkymä vuonon rannalta.