Reetan perhe kannusti maailmalle, vaikka monet tutut varoittelivat, että Saudi-Arabiassa ei kunnioiteta naisten oikeuksia.
– Halusin kokea maan ennakkoluulottomasti, sellaisena kuin se on.
Mainoksessa suomalaisten hoitajien edut näyttivät huikeilta. Palkka oli moninkertainen suomalaiseen verrattuna, työstä ei maksettu veroja ja asuminen oli ilmaista. Sokerina pohjalla olivat pitkät lomat.
Edessä oli tarkkojen terveystarkastusten lisäksi paperisota, joka kesti useita kuukausia. Rekrytointiyritys Professional Connections tarkasti tutkinnot, kielitaidon ja jopa poissaolot.
Saudi-Arabia on maantieteellisesti ihanteellinen maailmanmatkaajalle.
Millaista työ olisi perillä, sitä oli vaikea arvailla.
– Katsoin Google Mapsista, että maa näytti hiekan väriseltä ja aurinko porotti kuumana. Luin jonkin verran islaminuskosta, koska halusin ymmärtää, mihin olin menossa.
Ennakkoluuloton suhtautuminen auttaa ymmärtämään kulttuurieroja, sanoo Reetta Mustonen.
Samankaltaisia mietteitä oli maahan vuonna 2001 lähteneellä sipoolaisella leikkaussalihoitajalla Soile Haapalaisella, 42.
Hänen mielestään Saudi-Arabia on maantieteellisesti ihanteellinen maailmanmatkaajalle.
– Rakastan matkailua ja eri kulttuureja. Riadista on helppo matkustaa Aasiaan ja Afrikkaan, Soile sanoo.
Saudi-arabialaisessa sairaalassa on tiukka hierarkia, kertoo Soile Haapalainen.
Kun Reetta pääsi perille, todellisuus ei vastannut odotuksia. Idän eksotiikasta ja palmuista ei ollut arjessa tietoakaan. Sairaalat eivät olleet sellaisia kuin oli kuvailtu, ja potilaiden kielitaidottomuus teki työstä erittäin vaikeaa.
– Aluksi oli valtavasti kielivaikeuksia, sillä potilaat eivät puhuneet juuri lainkaan englantia.
Kieliongelmien lisäksi kulttuuriin sopeutuminen vei aikansa. Työyhteisö koostui suurimmaksi osaksi filippiiniläisistä ja muista aasialaisista, joiden kanssa oli vaikea ystävystyä.
– Länsimaalaiset tienaavat enemmän kuin aasialaiset, koska palkka suhteutetaan hoitajan kotimaan elintasoon. Monet kokevat sen epäoikeudenmukaiseksi, selittää Minna Palkonen.
Hän päätyi Saudeihin vuosi sitten toukokuussa päätettyään repäistä 50-vuotispäiviensä kunniaksi.
Minna Palkonen lähti Saudi-Arabiaan 50-vuotispäivänsä kunniaksi.
Suomesta tutulle tiimityölle ei ole Saudi-Arabiassa käyttöä.
– Työpaikallani pestään potilaita yöllä. Kerrankin minulla oli yövuorossa kuusi potilasta, joista neljä vuoteessa. Pesin kaikki yksin. Itku oli lähellä, mutta tein työni suomalaisella sisulla, Reetta kertoo.
Kirjata pitää kaikki, mitä tapahtuu. Kirjallisen työn määrä on Suomeen verrattuna moninkertainen.
– Aina täytyy varmistaa oma selusta, kehenkään ei voi luottaa. Lääkärien ja kollegojen ohjeet pitää tarkistaa moneen kertaan, Minna sanoo.
Työnkuva ja vastuu on paljon suppeampi kuin Suomessa, sillä työ on lääkärikeskeistä ja hierarkkista.
– Yleensä tanssitaan kirurgien pillin mukaan, Soile täsmentää.
Potilaat haluavat asioiden tapahtuvan välittömästi, etenkin erikoisyksikössä, jossa hoidetaan paikallisia silmäätekeviä.
Kaikki miehet eivät ole tottuneet siihen, että nainen saattaa sanoa vastaan tai olla korkeammassa asemassa.
Naiset ja miehet eivät ole töissä tasa-arvoisia, vaikka työympäristö on kansainvälinen.
– Kaikki miehet eivät ole tottuneet siihen, että nainen saattaa sanoa vastaan tai olla korkeammassa asemassa. Kohtelen heitä kuitenkin samanarvoisesti kuin naispuolista kollegaa, Minna kertoo.
Vaikka työ on välillä vaikeaa ja kulttuuri hyvin erilainen, uralla eteneminen on mahdollista, sillä suomalaiset tunnetaan ahkeruudestaan, korkeasta osaamisestaan ja työmoraalistaan.
Reetta on päässyt tekemään työtehtäviä, jotka eivät olisi Suomessa mahdollisia ilman koulutusta tai kokemusta. Hän eteni ensin määräaikaiseksi radiologian osastonhoitajaksi, ja myöhemmin toimi vakinaistettiin.
Yksi Reetan uran kohokohdista on netin kautta järjestetty kahden päivän radiologian live-kurssi, joka järjestettiin tunnetun amerikkalaisen Association Of Radiologic and Imaging Nursing -järjestön kanssa.
– Sen jälkeen olemme tehneet järjestön kanssa tiivistä yhteistyötä ja saaneet apua hoito-ohjeiden luomiseen.
Millaista on vapaa-aika maassa, jossa naiset puetaan päästä varpaisiin ja alkoholin juomisesta seuraa ankara rangaistus?
Ei ollenkaan niin vaikeaa, mitä ulkopuolinen saattaisi luulla, naiset vakuuttavat.
Mustaa vaatetta eli abayaa ei tarvitse käyttää kuin julkisilla paikoilla – muuten pukeutuminen on vapaata. Työpaikalla käytetään normaaleja työvaatteita.
– Päätä ei tarvitse yleensä peittää. Minulle on tultu huomauttamaan vain kerran, että laita huivi päähän, Minna kertoo.
Liikkuminen on rajoitettua, koska kaduilla ei voi juuri kävellä. Kaupunkeja ei ole suunniteltu ulkoiluun. Ilmanalakaan ei suosi ulkona liikkumista, sillä suurimman osan vuodesta sää on helteinen tai jopa tuskaisen kuuma. Kulkeminen paikasta toiseen sujuu parhaiten omalla luottotaksilla.
Kuntosalia, joogaa ja uintia pystyy harrastamaan omilla asuinalueilla. Muitakin harrastuksia löytyy, vaikkapa aavikkokävelyjä, rugbya, golfia ja ratsastusta.
Kutsuja ja bileitä on paljon. Paikka on todella sosiaalinen ulkomaalaisille.
Monet suomalaiset asuvat kalustetuissa huvilamallisissa taloissa muiden hoitajien kanssa.
– Sain suomalaisen asuinkaverin Annan, jonka kanssa oli kiva tehdä kaikkea. Meistä tulikin sydänystävät, Reetta kertoo.
Riadissa ei ole baareja, teattereita tai musiikkinäyttämöitä. Suurin osa sosiaalisesta elämästä tapahtuu neljän seinän sisällä, ihmisten kotona.
– Kutsuja ja bileitä on paljon. Paikka on todella sosiaalinen ulkomaalaisille.
Melkein kaikki tulevat Riadiin ilman perhettä.
Yksinäisyys ja koti-ikävä vaivaavat usein ulkomaille lähtijää, mutta pitkät lomat ja säännöllinen Skype-yhteys kotimaahan lievittävät pahinta ikävää.
– Olen saanut todella ihania, ikuisia ystäviä ympäri maailmaa. Ja suomalaisia on meidän sairaalassamme varmaan parisenkymmentä, Soile sanoo.
Reetta aikoo palata vuodenvaihteessa Suomeen lukemaan hoitotiedettä. Opiskelujen jälkeen suunnitelmissa siintää pesti jälleen jossain Persianlahdella.
Soile ei usko palaavansa enää Suomeen.
– Olen tavannut täällä ulkomaalaisen miehen, joten hänen kanssaan päädyn varmaan jonnekin muualle. Monet ovat löytäneet puolison täältä, hän kertoo.
Parhaita muistoja on syntynyt ihmisten yllättävästä ystävällisyydestä.
– Joku saattaa tulla kauppakeskuksessa antamaan vaikkapa leivonnaisen, koska näkee ulkomaalaisen, joka tuntuu sympaattiselta ja erilaiselta, Minna kertoo.
Naisten elämä ei ole Saudeissa sitä, miltä se saattaa ulkopuolisen silmin näyttää.
Ennakkoluulottomuus lisääntyy, kun oppii ymmärtämään maan tapoja ja kulttuuria. Naistenkaan elämä ei ole Saudeissa sitä, miltä se saattaa ulkopuolisen silmin näyttää.
– Totta kai arki on erilaista kuin kotona, mutta olen oppinut ottamaan asiat avoimin silmin ja mielin vastaan, Minna kertoo.
Reetalle Saudi-Arabian vuodet ovat olleet ainutlaatuista aikaa.
– Olen kokenut täällä uskomattomia seikkailuja. Asioita, joista en olisi uskaltautunut ikinä edes unelmoimaan, Reetta summaa.
Saudi-Arabia
- Maan alueella sijaitsee 20 prosenttia maailman öljystä.
- Absoluuttinen monarkia, jossa kuningas ja hänen nimittämänsä hallitus johtavat parlamenttia.
- Maa tunnustaa islamin äärimuotoa, wahhabismia. Lain noudattamista valvoo mutaween eli uskonnollinen poliisi.
- Saudi-Arabiassa on käytössä kuolemanrangaistus. Kuolemaan voidaan tuomita jumalanpilkasta tai homoseksuaalisuudesta. Muita mahdollisia rangaistuksia ovat raipaniskut, amputaatio ja silmien puhkominen.
- Tanssiminen ja alkoholi ovat täysin kiellettyjä, elokuvat osittain.
- Naiset eivät saa ajaa autoa eivätkä liikkua ulkona ilman miespuolista huoltajaa. Naiset saivat äänestysoikeuden paikallisvaaleissa vuonna 2011.
Julkaistu Tehy-lehdessä 11/2016.
Teksti Pia Heikkilä, henkilökuvat haastateltavien kotialbumit
