Veronika Ansamaa työskenteli ammattikeittiöissä kahdeksan vuotta. Kuva: Pia Inberg

Suurkeittiöstä hammashoitolaan: ”Pieleen olisi mennyt, jos olisin helpompaa työtä etsinyt”

Kokki Veronika Ansamaa opiskeli suuhygienistiksi. Painavat padat jäivät tuotantokeittiöihin, mutta uudessakin työssä on raskautensa.

Veronika Ansamaa, 37, asettelee tarjottavia lautaselle akkukäyttöisen kohdelampun valossa. Sähköt ovat poikki. Varageneraattori pitää kylmälaitteet päällä, mutta aamiaisbuffetin perinteinen munakokkeli jää kokkaamatta. Moni hotellivieras tuskailee jäätyään aamukahvitta.

– Tarjoilimme mehua, kylmätuotteita ja hedelmiä, mutta hotelliaamiaisen ylellisyys oli kadonnut. Kamalinta oli tietysti, ettei henkilökuntakaan saanut pitkään aikaan kahvia, Veronika nauraa.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Muisto on monien vuosien takaa, jolloin Veronika oli kokkina hotellissa.

Veronika muistelee vanhaa ammattiaan lämpimästi, vaikka hän päätyikin alalle puolivahingossa. Alussa hän ei ollut ehkä kiinnostunut kokkauksesta yhtä paljon kuin jotkut opiskelutoverinsa, mutta hän innostui alasta valtavasti opintojen aikana.

Veronika varttui Venäjän federaatioon kuuluvassa Karjalan tasavallan pääkaupungissa Petroskoissa. Hän olisi päässyt opiskelemaan valtionyliopistoon karjalan kieltä, mutta se ei ollut sitä, mitä hän oikeastaan halusi.

Kun vanha koulukaveri vinkkasi venäjänkielisille suunnatuista matkailualan opinnoista Nurmeksessa, Veronika teki nopean päätöksen. Hän muutti Suomeen. Veronika on yksinhuoltajaäitinsä kolmesta lapsesta vanhin, ja muutollaan hän halusi myös keventää äitinsä urakkaa. Suomi oli perhetuttujen ansiosta tuttu maa jo lapsuudesta. Suomen kieltä Veronika oli opiskellut jo peruskoulussa. Kielimuuri tuntui silti aluksi jykevältä.

Veronika löysi Itä-Suomesta puolison ja pariskunta muutti Helsinkiin. Matkailualan opinnot jäivät muuton takia tauolle, eikä vastaavaa koulutusta tuntunut heti löytyvän. Veronika päätti loikata matkailualaa sivuavalle koulutuspolulle, ravitsemisalalle.

Suuhygienistina Veronika ottaa asiakkaita vastaan yksin. Tauot kollegoiden kanssa ovat siksi entistä tärkeämpiä.

Kokiksi valmistuttuaan Veronika aloitti ravitsemustyöntekijänä ja eteni vuoromestariksi. Hän työskenteli ammattikeittiöissä kahdeksan vuotta.

– Kokin työ on tosi raskasta, mutta parhaimmillaan siinä voi antaa mielikuvituksen lentää.

Järjestelmällisyys on aina ollut Veronikalla selkärangassa, mutta kokkina työskentely harjaannutti täsmällisyyttä ja multitaskausta. Hygienia-asiatkin tulivat tutuiksi.

Ravitsemisalalta Veronikalla on jäänyt tapa huolehtia kotiin lähtiessä siitä, että töihin jäävä työkaveri pärjää. Keittiöissä työkavereihin tutustui nopeasti, sillä kollegat työskentelivät kylki kyljessä.

Suuhygienistina Veronika ottaa asiakkaita vastaan yksin. Siksi yhteiset tauot kollegoiden kanssa ovat entistä tärkeämpiä.

Alanvaihtoon ei ollut yhtä selkeää syytä. Kyse ei ollut niinkään kyllästymisestä, sillä Veronika keikkailee edelleen mielellään kokkina. Enemmän häntä mietitytti se, missä ammatissa hän jaksaisi fyysisesti vielä eläkeiänkin lähestyessä.

Kova kiire, seisomatyö, pitkät päivät sekä käry ja rasva söivät vähitellen tehoja. Tuotantokeittiössä voi joutua nostelemaan kuumia, kaksikymmentä kiloa painavia uunivuokia useita kertoja päivässä. Työkomennuksellaan Pietarissa Veronika huvittui ja häkeltyi, koska naisena hän ei olisi saanut nostaa sääntöjen mukaan yli 10 kilon säkkiä.

Kiire yllätti. Päivät tuntuvat joskus pelkältä suorittamiselta.

Suuhygienistinkin ammatissa on raskautensa.

– Jos olisin helpompaa työtä etsinyt, pieleen olisi mennyt. Kiire yllätti. Päivät tuntuvat joskus pelkältä suorittamiselta.

Ensin Veronika opiskeli hammaslaborantiksi, mutta pian hän huomasi kaipaavansa työhön enemmän elämänmakua, sosiaalisuutta ja monipuolisuutta. Suuhygienistin ammatti vaikutti viehättävältä. Työympäristökin olisi siisti.

Maallikkona Veronika myös ajatteli, että suu on sopivan pieni alue hoidettavaksi. Nykyään hän tietää suun terveydenhuollon ammattilaisena, että suu on laaja portti koko kehoon.

Suuhygienistiksi Veronika valmistui vuoden 2018 lopussa. Nykyään hän työskentelee Nurmijärven hammashoitolassa.

Hän on jo ehtinyt huomata työergonomian tärkeyden. Esimerkiksi hammaskiven poisto on suuhygienistille fyysisesti vaativa toimenpide.

Happohyökkäyksiä kertyi tiuhaan, sillä ammattilaiskokki maistaa ruoat ennen tarjoilua.

Asennemuutosta tuore ammattilainen kaipaa erityisesti nuorilta, varsinkin pojilta, sillä osalla heistä hampaiden harjaaminen on vähäistä. Napostelukulttuuria täytyisi hillitä ja suunterveyden merkityksestä pitäisi puhua Veronikan mielestä enemmän.

Suuhygienistiksi opiskelu sään­nöllisti Veronikan omaakin ateria­rytmiä. Ruokatauot ovat poistaneet napostelun, jolla tuli korvattua kokkiaikoina ruokailua. Hyvä ammattilaiskokki myös maistaa ruoat ennen tarjoilua, joten happohyökkäyksiä kertyi tiuhaan tahtiin.

Veronika nauttii nykyisestä työstään, mutta yhtä asiaa hän ihmettelee.

– Miksi itsenäisestä, ihmisten terveyteen vaikuttavasta työstä saa pienempää palkkaa kuin työstä keittiössä?

Teksti Minna Ruotsalainen

Lue lisää:

Leffabisneksestä lähihoitajaksi: ”Nyt saan onnistumisen tunteita päivittäin”

Työttömyys olikin onnenpotku, sanoo ensihoitajaksi opiskeleva puuseppä

Mainos
Mainos