Talvi ja tuppisuiset suomalaiset ajoivat nuoren sairaanhoitajan takaisin Kyprokselle

Vickey Neophytou kävi Suomessa opiskelemassa sairaanhoitajaksi, mutta sitten kaipuu aurinkoon kasvoi liian suureksi.

Kuvateksti
Suomi on Vickey Neophytoun toinen rakas kotimaa. Kuva: Kirsi Tuura

Mitä kuuluu? Τι κάνεις? Vickey Neophytoun toinen äidinkieli, kreikka, kuulostaa eksoottisen kauniilta. Suomen hän on oppinut äidiltään, jonka rakkaus kuljetti parikymppisenä Kyprokselle. Äiti halusi lastensa oppivan kunnolla myös oman äidinkielensä, minkä vuoksi viikoittainen Suomi-koulu tuli jälkikasvulle tutuksi.

– Kreikan kielestä oli paljon apua lääketieteellisiä termejä opiskellessa. Joistakin sanoista tiesin heti, mitä ne tarkoittavat, Vickey kertoo.

Hän työskentelee vanhassa harjoittelupaikassaan limassolilaisen Ygia Polyclinic -yksityissairaalan päivystyksessä. Kyseessä on toinen kaupungin hienoista yksityissairaaloista – tyynytkin on aseteltu siellä tietyllä tavalla. Kaupungin ainoasta kunnallisesta sairaalasta sen sijaan voi löytyä Vickeyn mukaan roskia lattialta, ja meno on muutenkin sellaista, ettei hän haluaisi sinne itsekään potilaaksi.

Moni kyproslainen nuori lähtee opiskelemaan lukion jälkeen Kreikkaan tai Britanniaan. Kyproslais-suomalainen Vickey päätti sen sijaan jatkaa opintojaan toisessa kotimaassaan, vaikkei hänellä ollut vielä ajatustakaan, mitä haluaisi opiskella.

Isä jäi saarelle, mutta äiti ja siskot olivat jo muuttaneet vähän aiemmin Helsinkiin. Oma muutto tapahtui syksyllä seitsemän vuotta sitten.

Ensimmäinen vuosi oli rankka. Pimeys yllätti, koska Suomi oli entuudestaan tuttu lähinnä kesälomilta. Suomalaiset eivät tuntuneet kovinkaan sosiaalisilta räntäsateisessa ruuhkassa.

– Olin tottunut siihen, että aurinko paistaa aina avatessani ikkunan. Yhtäkkiä kahlasin nilkkojani myöten lumessa. Jos toivotin huomenta, kukaan ei useinkaan vastannut.

Kiinnostus hoitoalaan syttyi, kun Vickey pääsi töihin lähihoitajana työskentelevän mumminsa työpaikalle vanhainkotiin. Vickey aloitti sairaanhoitajaopinnot Laurea-ammattikorkeakoulussa Vantaalla. Alku tuntui vaikealta, koska Kyproksella hän oli käynyt kaikki koulunsa kreikaksi. Mutta aika auttoi – lopulta opiskelut sujuivat hyvin ja nopeasti.

Koti-ikävää Kyprokselle helpotti se, että Vickey teki opiskeluaikana kolmen kuukauden harjoittelun nykyisessä työpaikassaan kyproslaisen sairaalan ensiavussa sekä synnytys- ja naistentautien osastolla.

Sairaanhoitajaksi hän valmistui joulukuussa kaksi vuotta sitten.

Valmistumisen jälkeen Vickey työskenteli vielä puoli vuotta helsinkiläisessä vanhainkodissa. Kaipuu aurinkoon oliivipuiden varjoon oli kasvanut kuitenkin niin suureksi, että oli aika palata Kyprokselle. Sosiaalinen nuori nainen ei kokenut myöskään saavansa vastakaikua avoimuudelleen ja sosiaalisuudelleen. Hän alkoi olla itsekin hiljaisempi, vaikka oli päättänyt, ettei antaisi kulttuurin tai ympäristön vaikuttaa itseensä. Oli ikävä aurinkoa, puheensorinaa ja elämän yleistä rentoutta.

– Aurinko on niin piristävä voima. Sen huomaa Suomessakin. Ihmiset ovat täällä kesällä paljon iloisempia ja rennompia.

Vickeyä huvittaa yhä, kuinka eräässäkin kahvihuoneessa kaikki tarttuivat nopean esittelykierrokseen jälkeen puhelimiinsa heti ensimmäisenä työpäivänä. Vickey oli ajatellut, että työkaverit olisivat halunneet tutustua toisiinsa paremmin. Tilanne oli otollinen väärinkäsityksille.

Viimeisenä työpäivänä kaikki oli kuitenkin toisin: kollegat halailivat ja kuivailivat yhdessä kyyneleitä.

Kaikesta huolimatta, vaikka Kyprokselle olikin ikävä, Vickey epäröi tavaroita pakatessaan, haluaako sittenkään lähteä. Suomessa on perhettä ja kaunis luonto. Ja käytännön asiat hoituvat niin helposti sähköisesti. Kyproslaisetkin tietävät Suomen vihreyden. Myös koulutusjärjestelmän hyvä maine on kiirinyt Välimerelle asti.

Suomalaiset kollegat ja ystävät ymmärsivät hyvin Vickeyn ikävän toiseen kotimaahansa, mutta kyproslaiset kollegat kummeksuivat, miksi palata kotisaarelle tekemään töitä vielä pienemmällä palkalla.

Vickey kertoo palkakseen 1 100 euroa. Jos työskentelisi julkisella puolella, kokemus voisi kasvattaa palkkaa muutamilla satasilla. Tietyn tulorajan alle jääviä pieniä ansioita ei veroteta.

Palkka on riittänyt toistaiseksi, koska vuokrat ja muut elinkustannukset ovat vielä kohtuullisen matalalla.

– Moni on kysynyt, olenko hullu. En mene kuitenkaan rahan perässä. Olen onnellisempi Kyproksella, jossa aurinko paistaa lähes aina. Elämä on stressittömämpää.

 

Päivystyksen sairaanhoitaja työskentelee välillä myös ambulanssissa.

Vickey kertoo, että Kyproksella sairaanhoitajia arvostetaan vähemmän kuin Suomessa. Vaikka lääkärit tietävät, etteivät pärjäisi ilman hoitajia, he saattavat alkaa huutaa hoitajille, jos eivät saa asiaansa heti läpi. Tämä saattaa tapahtua potilaan edessä.

Ensiavun vuorossa on tavallisesti seitsemästä yhdeksään hoitajaa. Päivystyksen sairaanhoitajana Vickey työskentelee välillä myös ambulanssissa. Kiireettömiin tehtäviin lähtee ambulanssikuskin mukaan yksi hoitaja, kiireellisiin kaksi. Ambulanssikuski ei ole hoitaja.

Töitä tehdään ehkä enemmän tiiminä kuin Suomessa. Ensiavun henkilökunta on samanikäistä, ja aikaa vietetään paljon yhdessä vapaallakin. Se, että tuntee työkaverinsa pintaa paremmin, auttaa ensiavun kiireessä.

– En ole joutunut pyytämään kertaakaan apua vaikkapa potilaan nostamiseen. Auttamaan tullaan heti, jos huomataan, että jossakin voisi tarvita apua. Työ on vakavaa, mutta sitä tehdään huumorinpilke silmässä.

Vickey on työskennellyt nykyisessä työpaikassaan vuoden. Aika on mennyt nopeasti, eikä hän ole ikävöinyt Suomesta juuri muuta kuin perhettään. Hän pitää ensiavun ripeästä tahdista.

Tuoreessa muistissa on onnistumisen kokemus ambulanssivuorosta: elvytys päättyi onnellisesti ja auttajat saivat halauksen potilaan perheeltä.

Teksti Minna Ruotsalainen, kuvat Kirsi Tuura ja Vickey Neophytoun kotialbumi

 

Kypros

  • Välimeren kolmanneksi suurin saari. Isompia ovat vain Sisilia ja Sardinia.
  • Kyproksen tasavalta on saaren ainoa kansainvälisesti tunnustettu valtio. Saaren pohjoisosa on Turkin miehittämä.
  • Pääkaupunki Nikosia. Muita kaupunkeja: Limassol, Lárnaka ja Páfos.
  • Asukkaita 1,2 miljoonaa.
  • Saarella käy vuosittain noin 20 0000 suomalaisturistia. Saarella arvioidaan asuvan pysyvämminkin satoja suomalaisia.