Turkulaissyntyinen Päivi asuu ranskalaisen miehensä Julienin ja tammikuussa 2020 syntyneen Alexandra-tyttären kanssa jo seitsemättä vuotta Meudonissa, Pariisin vehreällä esikaupunkialueella.
Työmatka Maternité Catholique Sainte Félicité -klinikalle 15:nteen kaupunginosaan on pariisilaisittain ylellisen lyhyt, vain puoli tuntia junalla.
Se olikin Päiville yksi syy vaihtaa työpaikkaa puolisen vuotta sitten, kun arjen aikataulut piti pienen lapsen kanssa arvioida uudelleen.
Nykyisessä työpaikassaan katolisella äitiysklinikalla Päivi työskentelee yhdessä nunnien kanssa.
”Suomalaisia se voi ihmetyttää”, Päivi sanoo.
Ranskalaisittain asiassa ei ole mitään tavatonta. Samalla L’Alliance des Maternités Catholiques -sisarkunnalla on Ranskassa kolme muutakin klinikkaa.
En tuo työpaikallani julki omia mielipiteitäni naisen itsemääräämisoikeudesta.
Osa klinikalla työskentelevistä nunnista on sairaanhoitajia, osa lastenhoitajia, ja klinikka on myös heidän kotinsa. He asuvat ylimmässä kerroksessa.
”Nunnat eivät johda klinikkaa, vaan sitä varten on oma hallintohenkilöstönsä. Me työntekijät edustamme useita kansalaisuuksia ja uskontokuntia, mutta toimimme nunnien arvojen mukaisesti. Esimerkiksi kohtukuoleman kohdanneet perheet kohdataan täällä todella inhimillisesti. Arvoihin liittyy myös se, että täällä ei tehdä raskaudenkeskeytyksiä.”
Raskaudenkeskeytyksiä tekevät julkiset sairaalat ja vailla uskonnollista vakaumusta toimivat yksityisklinikat. Ranskassa tehdään vuosittain noin 220 000 raskaudenkeskeytystä.
”En tuo työpaikallani julki omia mielipiteitäni naisen itsemääräämisoikeudesta”, Päivi sanoo.
Päivi Vihersaari viihtyy työpaikassaan. Kollegat toivottivat suomalaisen työtoverin uteliaina tervetulleeksi, ja osasta on tullut jo ystäviä.
Päivi pitää siitä, että kätilöt toimivat Ranskassa yleensä kaikilla osastoilla: päivystyksessä, synnytyssaleissa, raskausajan seurannassa ja lapsivuodepuolella. Vaihtelu lisää hänestä työn imua ja helpottaa palautumista, kun synnytyspuolen kiireistä tietää pääsevänsä lapsivuodeosaston rauhallisempaan tunnelmaan.
Päivisin lapsivuodeosastolla on kätilön ja sairaanhoitajan muodostama työpari sekä kolme lastenhoitajaa. Synnytyssalissa kätilöitä on vuoroa kohden kolme, ja leikkaussalin hoitajat auttavat tarvittaessa. Potilaspaikkoja lapsivuodeosastolla on 56, synnytyshuoneita yhdeksän.
Äidit ja tuovat vauvalle vaatteet ja vaipat kotoa, joskus lakanatkin.
Vauvan synnyttyä äiti toipuu klinikalla viisi täyttä päivää, julkisellakin puolella vähintään kolme eli selvästi pidempään kuin Suomessa.
Julkisella puolella synnyttäminen on täysin ilmaista, mutta Päivin työpaikalla äiti maksaa 150 euroa yöltä, puolison lisämaksu on 50 euroa. Lisäksi on maksettava lääkärien palkkiot. Vakuutukset kuitenkin korvaavat myös yksityisen puolen kustannuksia, sillä ranskalaisessa terveydenhoidossa yksityinen ja julkinen puoli elävät symbioosissa. Synnytyksen hinta voi siis vaihdella nollasta tuhansiin euroihin.
Synnytyspaikasta riippumatta äidit käyttävät lapsivuodeosastolla omia vaatteitaan ja tuovat myös vauvalle vaatteet ja vaipat kotoa, joskus lakanatkin.
Ennen Ranskaan muuttamistaan Päivi ennätti työskennellä Helsingissä Naistenklinikalla ja Kätilöopistolla.
Hän arvioi, että kätilön vastuualueet ovat pääpiirteissään samat molemmissa maissa.
Julkisissa sairaaloissa synnytykset ovat kätilöjohtoisia aivan kuten Suomessa. Ranskassa kätilö voi myös kirjoittaa laboratoriokoepyyntöjä sekä reseptejä tietyille lääkeaineille. Jos istukka pitää irrottaa käsin, Ranskassa sen tekee kätilö.
Sikiön sydänääniä kuunnellaan Sainte Félicité -klinikalla aina ulkoisesti vatsan päältä eikä sisäisesti vauvan päähän kiinnitettävällä anturilla. Ajatuksena on, että ulkoiseen sydänkäyrään luotetaan.
”Toki ulkoinen kuuntelu on myös helpompaa kuin sisäinen. Epiduraalipuudutukset ovat Ranskassa syvempiä ja äidit liikkuvat vähemmän kuin Suomessa”, Päivi vertailee.
Lääkärin ja kätilön väliseen työnjakoon hän on jo tottunut.
”Se on nykyisen työni piirre, joskus voi olla taas toisin. Jos turhauttaa, muistelen, kuinka konkarikollegat opiskeluaikana painottivat, että vaativin vaihe on juuri avautuminen. Mahdolliset ongelmat tapahtuvat usein joko sen aikana tai synnytyksen jälkeen.”
Äitiysvapaa on ensimmäisen lapsen jälkeen vain kymmenen viikkoa.
Ranskassa kätilö tai lääkäri kysyy odottajalta jo raskausaikana, aikooko hän imettää. Se hämmästytti Päiviä aluksi, samoin homeopaattiset valmisteet, joilla tuetaan rintaruokinnasta luopumista.
”Pohjoismaissa äideille luodaan pitkillä äitiysvapailla paremmat olot imettää. Silloin on luonnollista tukea imettämistä.”
Ranskattaren palkallinen vapaa on lyhyt, ensimmäisen lapsen kohdalla vain kymmenen viikkoa synnytyksen jälkeen.
”Ymmärrän nyt, miksi moni miettii, nähdäkö vaivaa imetyksen eteen, josta täytyy kuitenkin luopua pian. Pidempi kotiin jääminen vaatii perheeltä hyvää taloudellista tilannetta.”
Ranskassa imettäminen ei Päivin mukaan myöskään ole samanlainen kulttuurinen normi kuin Suomessa.
Aluksi Päivi työskenteli Ranskassa lastenhoitajana, sillä kätilön työhön vaadittava paperisota vei aikaa. Vaikka tutkinnot noudattavat yhteisiä EU-standardeja ja Päivi aloitti paperityöt jo Suomessa, odottelu vei vuoden. Kielikoetta ei tarvittu, haastattelu riitti.
Kätilön palkka ja edut riippuvat työnantajasta. Julkisella puolella lähtöpalkka on parempi, noin 2 000 euroa. Lauantai- ja iltalisiä ei tunneta, pyhä- ja yötyökorvaukset kylläkin.
Yksityisellä puolella voi olla paremmat bonukset. Päivi on laskenut, että verojen jälkeen tilille jää suunnilleen saman verran kuin Suomessa.
Työvuorot ovat 12-tuntisia eli esimerkiksi 8–20 tai 20–8, ja työaika viikossa 35 tuntia. Päivin työviikot noudattavat 12 viikon listaa, ja hajonta on melko suurta: joskus viikkoon kertyy 48 tuntia, sitten seuraa viikko, jossa työvuoroja on vain yksi.
Jokainen äiti saa 10 kertaa maksutonta kuntoutusta, joita varten kätilö voi tulla myös kotiin.
Ranskassa kätilö voi perustaa praktiikan. Päivikään ei sulje mahdollisuutta pois.
Omalla vastaanotollaan kätilö hoitaa äitejä monipuolisesti raskauden seurannasta synnytyksen jälkeiseen kuntoutukseen saakka. Ranskassa jokainen äiti saa 10 kertaa maksutonta kuntoutusta, joita varten kätilö voi tulla myös kotiin.
”Terveydenhuolto on täällä asiakaslähtöistä. Pidän siitä, että myös riskiraskauksia seurataan kotona.”
Kätilöille on tarjolla lisäkoulutusta, esimerkiksi ultraäänikoulutusta ja hallinnollisia tutkintoja. Päiviä kiinnostaisi tulevaisuudessa esimerkiksi seksologia.
Päivi Vihersaari sanoo, että Ranskassa mieluummin tutkitaan hiukan liikaa kuin jätetään tutkimatta. Joskus terveydenhoitoa jopa moititaan liiasta medikalisoinnista, mutta Päivin mielestä se ei ainakaan äitiyshuollossa ole koskaan turhaa. Ranskassa esimerkiksi alkuraskauden seurannassa otetaan toksoplasmoosinäytteet.
Toksoplasmoosi on alkueläimen aiheuttama infektio, joka voi tarttua äidistä raskauden aikana istukan läpi sikiöön tai synnytyksen yhteydessä vauvaan. Jos äiti on saanut toksoplasman jo ennen raskautta, siitä ei ole haittaa lapselle.
”Jos alkuraskauden seurannassa ilmenee, että äiti ei ole saanut toksoplasmoosia ennen raskautta, tilaa seurataan kuukausittain.”
Olen sanonut nuoremmille kollegoille, että kysymysten esittäminen ei ole epävarmuuden merkki.
Päivi ajattelee, että sekä Suomen että Ranskan käytännöissä on hyvät puolensa, ja hän pyrkii hyödyntämään molempien maiden parhaita käytäntöjä.
”Suomessa oli tapana pohtia kansliassa ääneen potilaidemme tilanteita, täällä ei niinkään. Olenkin sanonut nuoremmille kollegoille, että kysymysten esittäminen ei ole epävarmuuden merkki. Pidän Suomessa myös siitä, että äitejä valmennetaan moniin erilaisiin synnytysasentoihin ja lääkkeettömiä hoitoja käytetään enemmän.”
