Åvikissa on monenlaista kuntouttavaa toimintaa. Yläkerran toimintakeskuksessa voi vaikka kutoa kangaspuilla tai tehdä rottinkitöitä, kertoo Marika Mostova. Kuva: Jaakko Martikainen

Töissä palvelukeskus Åvikissa – omien joukossa

Marika Mostovan työpaikalla kaikki osaavat viittomakieltä.

Sairaanhoitaja Marika Mostova näyttää kuvaa ilmoitustaululta. Siinä on Ukko, Linnanmäen laite, jota tituleerataan huvipuiston nettisivuilla hurjapäiden unelmaksi. Kyydissä on palvelukeskus Åvikissa Hyvinkäällä asuva 91-vuotias rouva ja Marikan työkaveri.

Rouva halusi palvelukeskuksen retkellä laitteeseen. Yksi rohkea ohjaaja suostui kaveriksi.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

– Hyvin se meni, vaikka maasta katsoen hirvitti. Sanoinkin, että mukaan pitää ottaa nitrosuihke – minulle. Yritämme välttää sanomasta asukkaille, että jotakin ei voi tehdä.

Rouva itse tulee käytävällä kohta vastaan ja muistelee hienoa kesäpäivää.

Åvikilla on pitkät perinteet. Se on tuottanut viittomakielisiä palveluja kuuroille ja kuurosokeille yli sata vuotta. Hoitajien on osattava viittomakieltä, koska se on asukkaiden äidinkieli. Marikalle viittomakieli on äidinkieli, sillä hän on kuuro. Työkavereiden joukossa on kuulevia, kuuroja ja kuulovammaisia. Työnantaja tukee viittomakielen opiskelussa ja järjestää kursseja.

Palvelukeskus sijaitsee vehreissä maisemissa Hyvinkäänkylässä, ja kodikkuus jatkuu sisätiloissa. Marikan ryhmässä, Lepolassa, on viime aikoina mietitty, miten välttää laitosmaisuutta. Kuinka asukkaiden toiveet otettaisiin entistä paremmin huomioon? Sitä ennakkoluulottomuutta kuvaa hyvin se, ettei hurjaan huvipuistovekottimeen menoa toppuuteltu.

Toiveiden huomioiminen tarkoittaa vaikka sitä, että jokainen saa nukkua niin pitkään kuin tahtoo. Jollekulle se tarkoittaa aamuviittä ja toiselle puolta päivää. Saunaan saa halutessaan saunaoluen ja retkikohteita mietitään yhdessä.

Asenteita Lepolassa ravisteli työyhteisövalmentaja Anna Pylkkänen, joka tuli tutuksi television Hoivakoti kuntoon -ohjelmasta. Yksikössä mietittiin muun muassa, millaista elämää itse haluaisin elää, jos asuisin täällä.

– Ennen sitä saattoi ajatella, että suoritetaan nyt nämä iltapäiväkahvit. Asenteita piti miettiä: asukas on se tärkein. He ovat olleet nyt iloisempia ja tyytyväisempiä. Elämä ei ole elämisen arvoista, jos siitä ei nauti.

Lepolassa asuu 23 asukasta. Joukossa on muistisairaita, syöpää sairastavia, mielenterveysasiakkaita. Osa kävelee itse, osa on autettavia. Kuurosokeita on muutama. Heidän kanssaan kommunikoidaan viittomalla kädestä käteen. Asukkailla on huoneet, jotka on sisustettu jokaisen oman maun mukaan.

Lepolassa joka asukkaalla on omaohjaaja. Valmennuksen peruja on, että viikon aikana asukas ja omaohjaaja viettävät yhdessä vähintään puolitoista tuntia. Se aika ei ole varattu hoitotyöhön, vaan muuhun, kuten vaikka kahvitteluun kaupungilla. Marika on omaohjaaja kahdelle asukkaalle.

Marikasta tuli huhtikuussa ryhmävastaava. Hänen työnsä muuttui silloin vuorotyöstä päivätyöksi. Alaisia hänellä on kymmenkunta.

– Lähiesimiehen työ on paljolti läsnäoloa ja kuuntelemista. En käskytä, vaan olen pelinrakentaja.

Marika laskee, että hänellä on kolme roolia. Lähiesimiestyön lisäksi hän on yksikkönsä ainoa sairaanhoitaja, joten hän vastaa lääkehoidosta ja hoidon tarpeen arvioinnista. Hallinnollisten töiden ja lääkehoidon lisäksi hän toimii ohjaajana asukkaiden arjessa.

Åvikissa järjestetään monipuolisesti kuntouttavaa toimintaa. Yläkerrassa on toimintakeskus, jossa voi harjoittaa kädentaitoja kuten kutoa ­kangaspuilla tai tehdä rottinkitöitä. Talossa on ­liikunnanohjaaja, joka ohjaa kunto­­salilla ja uima-altaalla. Saatavilla on myös musiikkiterapiaa. Osalla asukkaista on oikeus henkilökohtaiseen avustajaan.

Marika on työskennellyt Åvikissa vuodesta 2011. Sitä ennen hän oli töissä Jyväskylässä Kuurojen Palvelusäätiön Metsolassa ja kaupungin pitkäaikaisosastolla.

Åvikin henkilökuntaan kuuluu kymmenen kuuroa.

– Se on hyvä, sillä muiden on pakko viittoa meille. Olen huomannut, että muiden viittomakieli on kehittynyt, kun olen toiminut lähiesimiehenä. Esimerkiksi kehityskeskustelut käydään viittomakielellä.

Jos mahdollista, asukas voi elää Åvikissa elämänsä loppuun saakka. Joillakin asukkailla lukee hoitotahdossa, että hän ei halua siirtyä hoitoon muualle. Jos päivystykseen on pakko lähteä, ohjaaja lähtee yleensä mukaan. Sairaalan velvollisuus on tilata tulkki.

Omalääkäri käy kahden viikon välein ja häntä voi konsultoida muulloinkin. Jos pitää soittaa, Marika kommunikoi lääkärin kanssa tekstipuhelimella.

Asukkaat tulevat Åvikiin eri puolilta Suomea, Lapistakin saakka. Jotkut käyvät Hyvinkäällä lyhyillä jaksoilla. Toiset saattavat asua palvelukeskuksessa kymmeniä vuosia.

Viime aikoina kuntien linja on tiukentunut: kuulovammaisten on vaikeampi päästä Åvikiin. Kotona pitäisi pärjätä mahdollisimman pitkään.

– Muistisairaista huomaa, miten iso merkitys on omalla äidinkielellä. Jos ei tule ymmärretyksi, levottomuus ja aggressiivisuus lisääntyvät. Voi miettiä, miltä itsestä tuntuisi joutua vaikka venäjänkieliseen palvelukotiin, jos ei osaa venäjää. Jos asukas tulee tänne vasta elämän viime hetkillä, hän ei ehdi sopeutua. Se ei ole inhimillistä.

Koska asukkaiden määrä on vähentynyt, kesällä palvelukeskuksessa käytiin yt-neuvottelut. Niiden seurauksena talon kuusi ryhmää yhdistyy neljäksi ja vakituisten työntekijöiden määrä vähenee vuodenvaihteeseen mennessä 55:stä 50:een.

Kuurojen kulttuuri on murroksessa, koska yhä useampi kuuro tai vaikeasti kuulovammainen vauva saa sisäkorvaistutteen. Se on sähköinen kuulokoje, joka ei takaa normaalia kuuloa, mutta sen avulla pystyy kommunikoimaan puheella.

– Tämä on iso asia. Vaikka perhe ­päätyisi siihen, että vauvalle asen­netaan istute, toivoisin, että viittomakieli ­kulkisi puheen rinnalla, sillä se tukee oppimista ja identiteettiä.

– Itselläni on elämä mennyt hyvin. Olen saanut työn, jossa voin kehittyä. En koe, että olen jäänyt mistään paitsi.

 

Kuuro sairaanhoitaja löytää paikkansa

”Sairaanhoitajan ammatti oli lapsuuden haaveeni. Isän kanssa kinasimme, katsommeko viittomakielisiä uutisia vai Teho-osastoa. Minua kiinnosti Teho-osasto.

Pääsykokeissa kysyttiin, minne kuuro työllistyy. Vastasin, että esimerkiksi Åvikiin. Olin täällä ensi kertaa kesätöissä vuonna 2005, kun opiskelin lähihoitajaksi. Päätin silloin, että tänne haluan töihin. Paikan ilmapiiri on minusta tosi hyvä.

Olen tällä hetkellä Suomen ainoa pelkästään viittomakieltä käyttävä kuuro sairaanhoitaja. Toinen on valmistumassa pian. Opiskeluni Jyväskylässä sujui hyvin. Valmistuin kolmessa vuodessa. Minulla oli koko ajan tulkki. Harjoittelussa olin keskussairaalassa muun muassa neurologisella ja sisätaudeissa. Potilaat suhtautuivat hyvin. Leikkuri oli ainoa paikka, jonne en päässyt. Kannattaa kerätä kokemusta ja nähdä sairaalamaailmaa, vaikkei sinne menisikään töihin.

Pian valmistuvaa tuttavaani ei vuonna 2015 aluksi hyväksytty Tamkiin sairaanhoitajaopintoihin, koska hän on kuuro. Oppilaitos perui päätöksen, kun tuttavani teki oikaisuvaatimuksen ja asia oli julkisuudessa.

Sairaanhoitajan tutkinnolla voi saada monenlaisia töitä. Kuuro löytää paikkansa.”

9.11.2018 poistettu virheellinen tieto siitä, että sisäkorvaistute estäisi magneettikuvauksen.