Anniina Talanen varmistaa, että muistisairas ihminen ja hänen perheensä saavat ajoissa apua. Kiitokseksi Anniina saa heiltä usein ison halauksen.
Ihanaa, kun tulit! Geronomi, palveluohjaaja Anniina Talanen, 36, on tervetullut vieras muistisairaan kotona.
Muistisairaus muuttaa sairastuneen ja tämän perheen elämää. Perhe haluaa tietää, millaisia muutoksia odottaa. Mitä meille tapahtuu? Mitä sitten, kun sairaus etenee? Anniina osaa vanhustyön ja muistisairauksien asiantuntijana vastata näihin kysymyksiin.
”Tulevaa on mahdoton ennustaa ja turha murehtia. Elämä jatkuu sairaudesta huolimatta, ja se voi olla hyvää elämää”, Anniina kertoo.
Anniina työskentelee muistiperheiden palveluohjaajana Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella. Hän tietää, että kun arki rullaa, katse kääntyy vähitellen poispäin sairaudesta ja perhe oppii elämään sairauden kanssa. Anniinan tehtävänä on arvioida yhdessä perheen kanssa, mitä kaikkea toimivaan arkeen kuuluu ja millaisiin asioihin perhe tarvitsee tukea.
”Teen palvelutarpeen arviointeja ja käynnistän palveluita. Arvioin samalla myös mahdollisuutta omaishoidon tukeen.”
Ennen kuin Anniina saapuu kotikäynnille, perheen elämässä on tapahtunut paljon. On käyty muistitestissä ja lääkärin vastaanotolla ja saatu lähete geriatrian erikoislääkärille ja pään kuvantamistutkimuksiin. Perheenjäsenellä on diagnosoitu muistisairaus ja hänestä on tehty lähete muistiperheiden palveluohjaukseen, tai hän on hakeutunut siihen itse yksityisen terveydenhuollon asiakkaana. Sairastuneelle on kerrottu, millainen muistisairaus on ja miten sitä voidaan hoitaa – ja näistä asioista puhutaan myös Anniinan kanssa.
”Muistisairausdiagnoosi on usein sokki. Siinä rytäkässä terveydenhuollon ammattilaisten kertomat asiat eivät ole painuneet mieleen.”
Anniina rauhoittelee perhettä. Asiat järjestyvät ja apua on saatavilla. Jotta apu kohdentuisi oikein, Anniina kyselee sairastuneelta, miten arki kotona sujuu. Pääsetkö itse pesulle? Oletko kaatuillut? Syötkö päivittäin lämpimän aterian? Muistatko ottaa lääkkeesi?
Anniina kertoo perheelle, millaisia apuja arkeen on olemassa. Hän voi ehdottaa esimerkiksi ateriapalvelun tai kotihoidon aloittamista ja auttaa perhettä tekemään hakemuksia turva- ja kuljetuspalveluun. Samalla laaditaan suunnitelma, joka tukee sairastuneen toimintakykyä.
”Joskus paras ratkaisu on jatkaa entiseen malliin ja jäädä seuraamaan tilannetta.”
Tällöin Anniina lupaa palata perheen luokse esimerkiksi puolen vuoden kuluttua. Jos tilanne muuttuu, perhe voi ottaa yhteyttä Anniinaan ja kotiin saadaan apua nopeasti.
Anniina toivoo, että hänen pois lähtiessään perheeseen jää rauhallinen ja luottavainen mieli. Lähtiessä yleensä halataan.
”Tavoitteeni on tehdä edes yhden mummon tai papan elämästä parempaa. Uskon, että olen ylittänyt tuon tavoitteen monta kertaa.”
Ennen kuin Anniina valmistui geronomiksi 2017, hän työskenteli lähes kymmenen vuotta lähihoitajana muistisairaiden hoivayksikössä.
”Geronomin asiantuntijuus syntyy koulutuksen ja kokemuksen kautta. Taito kohdata muistisairas vaatii lisäksi oikeaa asennetta.”
Anniina kohtaa asiakkaansa samalla tavoin kuin hän kohtaa iäkkään isomummonsa.
Muistisairas ihminen on taitava aistimaan tunnetiloja. Hänen tulee saada tuntea, että häntä kuunnellaan ja hänet otetaan huomioon häntä koskevissa päätöksissä. Tämä tahtoo välillä unohtua jopa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilta, Anniina harmittelee.
”Sote-ammattilaiset osoittavat monesti sanansa sairastuneen perheelle, ja joskus muistisairaalle ihmiselle puhutaan kuin lapselle. Oireiden takana on kuitenkin aina sama ihminen, joka hän oli ennen sairastumista.”
Anniina kohtaa asiakkaansa samalla tavoin kuin hän kohtaa iäkkään isomummonsa. Hän asettautuu asiakkaan lähelle, ottaa häntä kädestä kiinni ja katsoo silmiin.
”En välttämättä kysy muistisairaalta mitään, vaan selostan tilannetta. Kerron vaikka, että kun sinä haluat asua kotona mahdollisimman pitkään, se on jatkossakin mahdollista ja turvallista, jos kotihoito aloittaa säännölliset käyntinsä.”
Anniina odottaa rauhassa, että muistisairas ihminen saa miettiä kuulemaansa ja kertoa siitä mielipiteensä. Joskus tapa kertoa yllättää muistisairauksien asiantuntijankin.
”Eräällä palveluarviointikäynnillä huonokuuloinen asiakas otti minua kesken keskustelun kädestä ja kysyi, suudellaanko. Tässä vaiheessa puoliso puuttui keskusteluun.”
Anniina hoitaa työssään sadan muistisairaan ihmisen asioita. Osaa heistä hän tapaa vain kerran. Osan kanssa asiakassuhde kestää vuosia, kunnes asiakas siirtyy säännöllisen kotihoidon tai hoivan asiakkaaksi.
”Kun sairaus etenee, muistisairas ihminen tarvitsee entistä enemmän apua ja läheisten voimat voivat hiipua. Teen yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa ja kokoustamme säännöllisesti. Ohjaan asiakkaita muistiyhdistyksiin ja vertaistuen piiriin.”
Ennakoiva työ on osa Anniinan työtä. Hän kertoo hyvinvointialueen ja muistiyhdistyksen tilaisuuksissa muistiperheiden palveluista ja vastaa paikalle tulleiden kysymyksiin. Vaikka palveluiden myöntämisen perusteet ovat tiukentuneet ja palveluiden hinnat nousseet, useimmiten ihmisiä mietityttää se, milloin on oikea aika lähteä muistitutkimuksiin.
”Oikea aika on silloin, kun oma tai läheisen muisti herättää huolen.”
Maanantai. Hoidin sähköposteja, tarkistin mahdolliset huoli-ilmoitukset ja viikonloppuna vastaajaan tallentuneet viestit. Tein kotikäynnin tutulle asiakkaalle. Kokoustin geriatrian poliklinikan väen ja muistiluotsien kanssa.
Tiistai. Kirjasin asiakassuunnitelmia ja vastasin omaisten puheluihin. Kotikäynnillä seurasin asiakkaan muistia ja arvioimme kuntouttavan päivätoimintajakson käynnistämistä. Soitin perheelle, joka oli ollut hädässä omaishoitajan sairastumisen vuoksi. Tilanne oli rauhoittunut ja asiakas saanut kriisipaikan hoivayksiköstä.
Keskiviikko. Osallistuin useaan Teams-kokoukseen. Oman yksikkömme kokouksessa käsittelimme muun muassa huoli-ilmoitusprosessia yksikössämme. Kokousten välissä hoidin kirjauksia.
Torstai. Osallistuin muistiperheiden tiedon ja tuen tarvetta käsittelevään webinaariin. Hoidin asiakaspuheluita ja osallistuin kahteen Teams-kokoukseen. Illalla kerroin Vantaan muistiyhdistyksen tilaisuudessa hyvinvointialueen muistiperheiden palveluista.
Perjantai. Pidin ”sillisalaattipäivän”. Tein yhden kotikäynnin, muuten tulostin muistitestejä ja esitteitä ja hoidin kirjauksia ja puheluita.
