”Tulipa tästä nätti, kaikki meni kohdalleen!” Sairaanhoitaja Maarit Carlsson ompelee keppihevosia sarjatyönä

Käsillä tekeminen on ollut sairaanhoitaja Maarit Carlssonille aina tärkeää. Töissä hän tekee haavahoitoa ja kipsausta, kotona keppihevosia.

Kuvateksti
”Katsoessani valmista heppaa olen tyytyväinen. Tulipa tästä nätti, kaikki meni kohdalleen!” Maarit iloitsee.
Kuva: Susa Junnola

Kokkolalaisen sairaanhoitajan Maarit Carlssonin, 41, ompelukone surisee kodin yläkerran ompeluhuoneessa. Äidin ommellessa viisivuotias Rasmus leikkii usein vieressä junaradalla tai dinosauruksilla.

Keppihevosista Maarit innostui neljä vuotta sitten, kun kummitytölle piti tehdä oma ratsu. Maarit osti valmiin kaavan, mutta ei ollut ensimmäiseen keppariinsa tyytyväinen.

”Siitä tuli liian iso ja painava. Aloin hioa kaavaa ja kehittää mallia silmääni miellyttäväksi. Innostuin, perustin toiminimen ja nyt ompelen keppareita pienimuotoisesti myyntiin.”

Hienoin heppa syntyy samettipintaisesta, keinokarvaisesta velboa-kankaasta. Maaritilla on kolme kaavaa: pieni shetlanninponi, perushevonen ja pystyharjainen vuonohevonen. Maarit ompelee keppihevosta sekä koneella että käsin. Esimerkiksi ilmeikäs suu täytyy tehdä käsin. Aikaa yhden keppihevosen tekemiseen kuluu viitisen tuntia.

”Kepparin teossa on paljon eri vaiheita, joita kannattaa tehdä sarjatyötä. Leikkaan esimerkiksi viisi kaavaa peräjälkeen ja silitän niihin tukikankaat. Kun ompelen käsin vaikkapa suuta, voin samalla katsoa puhelimelta vlogeja tai sarjoja. Olen katsonut koko Downton Abbeyn heppahommia tehdessä.”

Monet keppariharrastajat ovat murrosikäisiä, mutta aikuisiakin on. Seinäjoella järjestetään kesäisin kepparien SM-kisat, ja osallistujat kokevat sen urheilulajiksi, ei leikiksi. Monet ratsastavat sekä oikeilla hevosilla että keppareilla.

”Minulta kepparin kolme vuotta sitten ostanut halusi vähän aikaa sitten ostaa uuden. Viestissä oli mukana kuva vanhasta, tosi paljon leikitystä kepparista. Näistä tulee aina hyvä mieli.”

Käsillä tekeminen on aina ollut Maaritille tärkeää. Neulomaan hän oppi jo kuusivuotiaana. Nykyään kädentaidoista on hyötyä myös töissä terveyskeskuksessa.

”Olen erikoistunut haavahoitoon ja välillä kipsaankin. Sidosten tekeminen on tarkkaa ja mukavaa käsityötä.”